4.6.2025 Karttula, Lemmikkilanssi, kuvissa Eläinlääkäri Ulla Huttunen ja hoitaja Aija leskinen. Kuva Matti Matikainen
Koirapotilaat Rölli ja Twiggy sekä Repekka-kani hoidettiin ripeästi Kuopion Karttulan torilla. Akuliina-kissan kynnetkin leikattiin.
”Onko tämä lentävä eläinlääkäri?” kuuluu hämmästynyt kysymys kesäkuisena, kuumana keskiviikkopäivänä Kuopion Karttulan torilla. Kysyjä on helsinkiläinen kissanomistaja Soile Kukkonen, jonka Akuliina-kissa odottaa kynsien leikkuuta omistajansa autossa.
Kukkonen on tullut sattumalta paikalle käytyään Akuliinan kanssa kunnaneläinlääkärillä rokotuksissa. Hän on etsinyt apteekista sopivan pieniä kynsisaksia, joilla Akuliinan kynsiä saisi lyhyemmiksi.
”Siihen tarvitaan vähän auktoriteettia eli eläinlääkärin apua. Näin tämän ambulanssin sattumalta. Olen mökkiläinen, enkä tiennyt tällaisesta palvelusta. Akuliina on tosin ihan paikallinen kissa”, Kukkonen kertoo.
Vastaus Kukkosen kysymykseen tulee Lemmikkilanssin sisältä, eläinlääkäri Ulla Huttusen työkaverilta, klinikkaeläintenhoitajalta Aija Leskiseltä.
”Ei ihan lentävä, mutta melkein”, hän nauraa.
Leskisen sanoja säestää pieni sirinä, joka lähtee hammashoitovälineistä. Lemmikkilanssin sisällä hoidetaan 11-vuotiasta suloista monirotuista Rölli-koiraa, jonka hammaskivi poistetaan. Lemmikkilanssin etupenkillä on ”heräämössä” ihastuttava Repekka-kani, jolle on juuri tehty sterilaatioleikkaus. Siellä pupu nyt pötköttelee omassa kopassaan hiljalleen silmiään availlen äskettäin päättyneen operaation jälkeen. Sille on tarjolla vettä ja ruokaa.
”Kaneille pitää antaa syötävää heti leikkauksen jälkeen”, kertoo Huttunen tarkkaillessaan potilaansa vointia.
Omaa vuoroaan odottaa Mervi Koponen kiinanharjakoiransa Twiggyn kanssa Lemmikkilanssin ”odotushuoneessa”, eli näin aurinkoisella kelillä lanssin vierustalla. Maahan on levitetty eläinpotilaille viltti, ja niiden omistajille on kaksi retkituolia, joilla levähtää. Twiggy saa ulkona ihovaivoihinsa pistoksen, jonka jälkeen Huttunen kirjoittaa lanssissaan Koposelle reseptin koiran atooppisen ihon hoitoa varten. Saatuaan vielä suulliset ohjeet Koponen lähtee reseptin kanssa viereiseen apteekkiin. Twiggy jää talutusnauhassa Hymyn valokuvaajan hoteisiin.
”Täällä on totuttu antamaan ja pyytämään apua. Tunnelma on yleensä tosi mukava. On kivoja asiakkaita ja potilaita. Olemme saaneet apua esimerkiksi isokokoisen koiran käsittelyssä toisen asiakkaan mukana olleelta puolisolta”, Huttunen hymyilee.
4.6.2025 Karttula, Lemmikkilanssi, kuvissa Eläinlääkäri Ulla Huttunen ja hoitaja Aija leskinen. Kuva Matti Matikainen
Ambulanssista eläinlanssi
Huttunen on tehnyt vuosikymmeniä eläinlääkärin töitä eri eläinklinikoilla ja toiminut myös klinikkaeläinhoitajien ammatillisena opettajana. Kun hän hankki käyttöönsä ambulanssin, sillä oli tarkoitus tehdä matkoja puolison ja kolmen oman koiran kanssa. Sitten syttyi ajatus liikkuvasta eläinlääkärivastaanotosta. Vuosi sitten hän muokkasi entisen ihmisambulanssin eläinten hoitoon sopivaksi ja aloitti liikkuvan vastaanottotoiminnan. Lanssissa voidaan tehdä muun muassa pieneläinten peruskirurgisia toimenpiteitä.
Sittemmin on pitänyt kiirettä ja Lemmikkilanssi on pyörinyt tiuhaan Pohjois- ja Koillis-Savon alueella. Kysyntä on ylittänyt kaikki odotukset. Varauskirjat ovat täyttyneet, ja joskus on ollut pakko siirtää jonoa seuraavaan kertaan. Karttulassa Lemmikkilanssi käy palvelemassa eläinpotilaita pari kertaa kuussa.
”Etenkin aluksi teimme pitkiä päiviä, ja teemme edelleenkin. Lemmikkilanssi palvelee myös viikonloppuisin. Ihmiset ovat olleet iloisia siitä, että vastaanotto tulee heidän luokseen, eikä aina tarvitse matkustaa isoihin kaupunkeihin. Ei kaikilla ole käytössään autoa, joten apu tulee heidän luokseen”, Huttunen kuvailee toimivaksi osoittautunutta liikeideaansa.
Röllin hampaat kuntoon
Autoton on suloisen Röllin emäntäkin, Ritva Arnell. Hän oli aiemmin joutunut pyytelemään kuljetusapua, kun Rölliä piti viedä lääkäriin.
”Olen iloinen, että saan lähellä avun, eikä tarvitse lähteä Rölliä kuljettelemaan”, Arnell kiittää.
Arnell asuu yksin Röllinsä kanssa, sillä puoliso ja poikakin ovat jo kuolleet. Rölli oli pojan koira, ja Arnell on hyvin kiitollinen uskollisesta seuralaisestaan.
”Rölli tuli minulle kuusi vuotta sitten. Se on minulle tärkeä ystävä. Sille minä höpöttelen ja kerron asioitani koko ajan. Rölli jaksaa kuunnella. Mies varmasti sanoisi, että ole jo hiljaa. Röllistä kiitän Luojoo”, Arnell juttelee mehukkaalla savolaismurteella.
Kaikesta näkee, kuinka rakas Rölli Arnellille on. Siksi rouvalle on tärkeää myös se, miten eläinlääkäri kohtelee lemmikkiä, mutta myös lemmikin läheistä. Hän kiittääkin Huttusta ja Leskistä lämpimin sanoin.
”Täällä on todella hyvä hoito ja ihania ihmisiä. Huttusen työkaverikin on mukava ja ystävällinen. Ehkä tämä ammatti on opettanut, miten ihmisten ja eläinten kanssa ollaan. En varmasti itse osaisi olla yhtä fiksusti.”
Kiltti on kuulemma Röllikin, mitä nyt joskus vähän haukkuu toisia koiria. Tottelematon haukkuja, joka ei ole kuitenkaan puraissut ketään.
”Ei Rölli äkäinen ole. Se liikkuukin vielä hyvin, ja samalla saan minäkin liikuntaa”, Arnell sanoo silittäen hellästi karvaista ystäväänsä.
Sitten tarvitaankin jo rapsutuksia. Rölli nimittäin muistaa edellisen kerran Lemmikkilanssilla, eikä se olisi halukas nyt nousemaan hoitolanssin pedille. Silloin putsattiin Röllin korvat. Arnellkin toteaa, että ”sehän pyörii kuin sanonko mikä”. Nopeasti Röllille kuitenkin saadaan tuikatuksi pistos rauhoittavaa lääkettä, jonka jälkeen Leskinen ja Huttunen nostavat sen yhteisvoimin sisälle lanssiin toimenpidepöydälle.
”Ihmettelin, kun Rölli alkoi nuolla säärtään. Ulla sitten sanoi, että se saattaakin johtua hammasvaivoista”, Arnell kertoo.
4.6.2025 Karttula, Lemmikkilanssi, eläinlääkäri Ulla Huttunen. Kuva Matti Matikainen
Tilaihme
Kun Rölli on nostettu sisälle, lanssissa on kaksi eläinpotilasta, Huttunen, Leskinen ja vielä Hymyn valokuvaajakin. Hyvin mahtuvat, sillä Lemmikkilanssi on oikea tilaihme. Lanssissa on valtavasti erilaisia lokeroita, vetolaatikoita ja tasoja kirjaimellisesti käden ulottuvilla.
”Koska tila on pieni, olemme mukavasti aina lähellä potilasta”, Leskinen kuvailee työolosuhteitaan.
Huttunen sanoo, että hänen ei tarvinnut kovinkaan paljon muokata ihmisambulanssista eläinten tarpeisiin sopivaa. Kaikki toimii, välineillä ja tarvikkeilla on omat tarkat paikkansa. Valojakin voi säätää portaattomasti tarpeen mukaan. Sähkön lanssi saa ulkoa torin pistokkeesta, ja talvella ollaan lämpimässä hallissa.
”Meillä on todella hyviä yhteistyökumppaneita. Myös paikallisten apteekkien kanssa teemme yhteistyötä puolin ja toisin”, Huttunen kiittää.
Kun Rölliä vielä operoidaan sen ollessa nukutettuna, alkaa Repekka-kani olla jo täysin virkeä. Vain paljas laikku mahassa kertoo äskeisestä operaatiosta. Pullea puputyttö näyttää oikein tyytyväiseltä Huttusen sylissä. Huttusen ja Leskisen tapa kommunikoida eläinten kanssa kertoo rakkaudesta eläimiin ja työhön.
”Emme välillä edes muista olevamme töissä. Alkuun teimme niin innokkaasti pyöreitä päiviä ja viikonloppuja, että oli pakko vähän hiljentää tahtia. On ihanaa auttaa eläimiä ja niiden omistajia,” he sanovat.
4.6.2025 Karttula, Lemmikkilanssi, hoitaja Aija leskinen. Kuva Matti Matikainen
Akuliinalle kynsihoitoa
Huttunen on työssään huomannut, että vaikeat taloudelliset ajat ovat vaikuttaneet jonkin verran myös eläimistä huolehtimiseen. Jotkut ovat hämmästyneet sitä, että liikkuva vastaanotto ei olekaan kalleimmasta päästä.
”Kun tulemme sinne, missä meitä tarvitaan, voimme tehdä täyteen buukattuja päiviä. Eikä tarvitse laskuttaa kilometreistä”, Huttunen toteaa.
Kotikäyntejä Lemmikkilanssi ei yleisesti ottaen tee, eikä hoida akuuttitapauksia. Jos hoitoon tulleen eläimen todetaan tarvitsevan ison eläinklinikan hoitoa, Huttunen ohjaa tietenkin eteenpäin. Mutta meneekö Lemmikkilanssi joskus vilkut päällä kiitäen?
”Tarvittaessa me kyllä lähdemme äkkiä liikkeelle”, Huttunen sanoo.
Kun Rölliä vielä hoidetaan, Arnell saapuu jälleen paikalle. Leskinen oli luvannut soittaa rouvalle, kun Röllin hoito on ohi. Arnell asuu lähellä, mutta ei oikein malttanut odotella kotona ystävänsä hoidon loppumista.
”Se on sitä rakkautta”, Huttunen sanoo Arnellille lämpöä äänessään.
Mutta miten käy Kukkosen Akuliinalle? Saako kisuliini kynsihoitoa? Ihan lennosta ei näytä aikaa löytyvän, sillä Karttulassa on tänäänkin viljalti hoidettavia. Twiggyn poistuttua paikalta pistoksen saaneena ja reseptin kera, vuoroaan odottaa jo suloinen vakioasiakas Nipsu, joka on tullut saamaan säännöllistä biologista lääkettään nivelrikkokipuihin. Huttunen ja Leskinen päättävät kuitenkin pitää pikaisen ”tiimipalaverin”.
”Tunnin kuluttua voisimme leikata Akuliinan kynnet”, kuuluu vastaus pikapalaverin jälkeen.
Karttulasta ”lentävä Lemmikkilanssi” siirtyy taas seuraavana päivänä eteenpäin Savon alueella. Sinne, missä apua tarvitaan.
Kommentit
Oma kommentti