Ari nukkuu rappukäytävissä: ”Auttakaa meitä kotimaan kärsiviä, kun kerran pakolaisiakin”

Ari Voldi on ollut merillä, satamatöissä, asfalttihommissa, rakennuksilla maalarina. Sitten tuli kaksi sydäninfarktia.

Alkoholiakin on mennyt. Sen huuruissa on tehty tyhmyyksiä.

-Linnavuosia on kertynyt kymmenkunta. Väkivaltatuomioita ne ovat olleet, mies tunnustaa.

Ari, 56, on ollut tällä erää ilman asuntoa noin vuoden. Porraskäytävät ovat tulleet tutuiksi. Peseytyä voi vessoissa. Onneksi on olemassa myös asunnottomien tukipisteitä.

-Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa. Ystävät ovat isoin lohtu. Ja tyttöystävä. Tässä porukassa ei huudeta eikä haukuta ketään, Ari kertoo Hymylle antamassaan elämänmakuisessa jutussa.

Mutta sitä Ari ei ymmärrä, että maailmalle kerätään rahaa jopa konsertein, pakolaisille varataan kalustetut asunnot ja heille annetaan avustusta ”varmaan ihan riittävästi”.

-Täällä olisi autettavia lähelläkin, Ari vetoaa painetussa Hymyssä.