Yleä on moitittu syöttöporsaaksi. Jutun voit lukea tästä. Jutussa kerrotaan, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä antaa täyslaidallisen Ylelle. Häntä kismittää Ylen päätös, jonka mukaan bonukset palautetaan johdolle ja Ylen henkilöstölle ensi vuodesta alkaen.
Rahaa törssätään siis persujen mielestä. No ainakin yhden.
No sitten seuraavana ovat nämä Ylen ”ohjelmahankkijat”. Ihan oma ryhmänsä. Muutama tyyppi päättää, että mille ja kelle annetaan isoja rahoja tilaamalla ohjelmia.
Kun sattuu olemaan sopiva kemia ja ohjelmaa tarjoaa sopivasti henkilö ja henkilöt, jotka miellyttävät ohjelmien ostajia ideoidensa kanssa, niin palaveriin ainakin pääsee. Ja sitten kun natsaa, niin antaa palaa ja kunnolla.
Voihan toki näinkin tulla myös hitti. Veronmaksajien rahoilla. Veronmaksajien rahoilla. Ja vielä kerran – veronmaksajien rahoilla.
”Hei kamu, mulla ois idea, ostatko”
Ajatelkaapa tätä: Tarjotaan Ylelle ohjelmaa, jossa julkkikset tulevat lähetykseen, ja ovat aiemmin kertoneet tuotannolle mikä on heidän ”elämänsä biisi”. Tällaisessa piirileikissä kukaan ohjelmaan osallistuneista ei tiedä, että mikä on ja kenen valitsema biisi.
Katsojat uskovat, että piirileikissä olevat esiintyjät eivät ole tavanneet toisiaan tämän asian merkeissä, vaikka olisivat ihan sisko tai sen veli. Samassa lähetyksessä. Näin varmasti on, mutta itse sanon tuohon, että jepjep. Ja vielä kerran jepjep.
Että ei olla annettu vihjeitä lähetyksen ulkopuolella, eikä kerrottu mitään kaverille, sen enempää kuin vihjailtukaan, ei maskissa tai viinillä ennen lähetystä. Ei tosiaan, kukaan ei piirileikissä olevista ei tiedä mitään. Hallelujaa. Ei varmaan tiedäkään. Enhän voi väittää mitään muuta.
Mutta sitten siis siihen itse ohjelmaideaan. ”Ostaisitteko hyvät Ylen ohjelmaostajat tällaisen ohjelman: Julkkikset tulevat lähetykseen ja bändi soittaa. Jokainen yrittää arvata mikä on heidän elämänsä biisi. Ja sitten he kertovat tarinan joka siihen liittyy.
”Ostetaan, ostetaan, ihanaa, tällaista isoa ideaa meille ei olla tarjottukaan ikinä”.
Jepjep, ja vielä kerran jepjep.
Ja Ylen ohjelmaostajat toteaa yhteen kuoroon: ”Meillä onkin miljoona tai kaksikin tuossa laittaa juuri tähän ohjelmaan, veli hyvä. Tai sisko hyvä. Tai kolmas sukupuolinen hyvä.”
No, niin syntyi hitti.
Onhan tähän hittiin palanut Ylen maksamia rahoja tuotantoyhtiölle miljoonia euroja. Miljoonia euroja.
Veronmaksajien rahoja. Jepjep.
Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että Elämäni biisi nähdään tuotantokautensa viimeistä kertaa.
Yle on potkinut ison määrän työntekijöitä, irtisanonut. On jäänyt Perttiä, Liisaa, Elisabethia ja Hellmeriä työttömiksi. Perheellisiä. Ja ikääkin on niin reilusti, että tässä ikärasistisessa Suomessa heille ei osoiteta edes ovea.
Ylen ei tulisi kilpailla viihteellä, vaan antaa suosiolla kaupallisten kanavien toimia siinä genressä ja tuottaa Elämäni biisi -tyyliset sarjat mainostuloilla. Ylen tulisi käyttää rahansa – säästöbudjettinsa siis – uutistoimintaan. Kehittää sitä paremmaksi ja varmistaa paikkansa erinomaisena uutismediana, Suomen ehdottamasti parhaana sellaisena.
Elämäni biisin tuottaa Ylelle Yellow Film & TV.
Seiskalle Yellow Film & TV:n tuotannosta on kerrottu, että he haluaisivat jatkaa, mutta Yle ei ole vielä kertonut jatkosta.
Tämä on uutisen sisältävä mielipidekirjoitus.
Kommentit
Oma kommentti