-Sisustan ruumisarkun ja laitan sinne diskovalot, siellä on sitten mukava olla musiikkia kuunnellen, nauraa ruumisarkkua itselleen tekevä Mauri Leinonen. Mikko Ruokamo (kuvassa) taas kertoo tekevänsä arkkua omaiselle tai sellaiselle, joka sattuu kirstua tarvitsemaan.
Mistä tässä nyt on oikein kyse? Siitä, että Posion koululla on ryhdytty tekemään ruumisarkkuja kansalaisopiston kurssilla. Pari vuotta siinä meni, kun mietittiin, että voisiko tällaista kurssia edes järjestää. Nyt se on totta.
Arkkutalkoissa on kahdeksan miestä. Moni tekee viimeisen leposijan itselle, joku omaisille. Lue reportaasi aiheesta helmikuun Hymystä!
Näitä kursseja ja koulutuksia on ennenkin järjestetty ja tullaan aina järjestämäänkin. Missäs muuten arkuntekijät oppinsa saisivat?
Sitähän voi käyttää sohvana odotellessa kuolemaa. Hyvä idea.
Meillä on vanha ruumisarkku,se on sodan aikainen ns. rintama-arkku,jossa setäni tuotiin kotiin.Nyt se on ollut tyhjän panttina,muistona.Jospa tekisi siihen kannen ja vähän fiksaisi sitä,siitä tulisi ihan hyvä arkku itselleni. Olen kuullut että muuallakin on itse tehty arkkuja.Kalliitahan ne on ostaa.
Tässäpä hieno joululahjaidea. Tulee sukulaiselle hyvä mieli, kun saa lahjaksi ruumisarkun!