Keho ja mieli rauhoittuu, olo kevenee ja murheet väistyvät. Elena Leeve, 42, tiedostaa avantouinnin hyödyt, joihin näyttelijä tunnustaa jääneensä itsekin koukkuun.
”Nautin avantouinnista tosi paljon. Se rauhoittaa ja auttaa nukahtamaankin. Siinä on useita hyviä puolia, joista olen huomannut tykkääväni itsekin”, Elena tunnustaa.
Avanto saa Elenan unohtamaan arjen kiireet.
”Sinne jää huolet ja kaikki. Se tarjoaa hengähdystauon, jonka jälkeen on aina kepeämpi ja parempi olo. En ole koskaan katunut, että olen mennyt.”
Yleensä hän ajoittaa pulahduksen ilta-aikaan.
”Saatan käydä avannossa monta kertaakin samalla kerralla. Käyn välillä saunassa vilvoittelemassa ja menen uudestaan.”
Avantouinnin lisäksi Elena viihtyy kesäisin niin uima-stadikalla kuin merivedessäkin.
”Vesi vetää minua puoleensa”, Elena myöntää.
Avantouinti vei Elenan mennessään kymmenisen vuotta sitten.
”Olen aika kokeilunhaluinen. Usein olen harrastanut jotain jonkin aikaa, minkä jälkeen olen vaihtanut johonkin toiseen. Samalla tavalla lähdin mukaan avantouintiinkin, mutta se on vain pysynyt mukana. Se on jännää, kuinka siihen on jäänyt niin koukkuun.”
Elenan avantoharrastus syveni entisestään viime talvena, kun hän osallistui viestijoukkueen kanssa talviuinnin SM-kisoihin. Samassa joukkueessa uivat näyttelijäkollegat Alex Anton ja Sonja Kuittinen sekä maskeeraaja Eeva Hautamäki, jonka ideasta kaikki lähti.
”Olimme kuvaamassa Maria Kallio -tv-sarjaa. Istuttiin maskibussissa, kun Eeva otti asian esille. Hän kysyi, että pitäisikö meidän ilmoittautua. Olin heti, että totta kai mennään. Eihän ehdotuksesta voinut kieltäytyä”, Elena naurahtaa.
Ensi-illasta vauhtia
Viestissä avannossa uidaan 25 metriä kerrallaan. Viime vuoden kokemuksen jälkeen nelikko on lähdössä Pajulahdessa pidettäviin kilpailuihin alkuvuodesta uudestaan.
”Ilon kautta mennään, mutta toki tavoitteena on parantaa viime vuoden tulosta.”
Ilon aihetta Elena saa syntymäpäivästään, joka osuu tämän vuoden kisapäivälle (1.2.).
”Synttäripäivänä vapaaehtoisesti kylmään veteen. Hullua”, Elena parahtaa.
Kisoja edeltävällä viikolla Helsingin kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa Hildur-näytelmä, jonka pääroolissa islantilaisena poliisina Elena nähdään. Näytelmä perustuu kirjailija Satu Rämön samannimiseen hittiromaaniin.
”Se on pyörinyt mielessä enemmän kuin uintikisat”, Elena tunnustaa.
Näyttelemisestä Elena kiinnostui jo lapsena. Hän oli 7-vuotias, kun kirjastovirkailijana toiminut äiti laittoi hänet ja tämän kaksoissiskon Emmin viikon kestäneelle teatterileirille.
”Siellä se kipinä syttyi. Nautin ja tykkäsin näyttelemisestä niin paljon, etten harkinnut nuorempana koskaan oikeastaan muuta ammattia.”
Nuorisoteatterissa Elena pääsi mukaan erilaisiin näytelmiin.
”Oli Ronja Ryövärintytärtä ja Robin Hoodia. Nuorempana harrastin tanssiakin, mikä tuki näyttelemistä ja esiintymistä.”
Näyttelemisessä vetosi mahdollisuus olla roolin kautta joku muu.
”Olin lapsena ujo ja vähän haaveilijaluonne, mutta lavalla vapauduin esittämään erilaisia hahmoja ja tunteita.”
Teatterissa saadut opit poikivat pääsyn kuudesluokkalaisena Ylen nuorten sarjaan Kuusikko ja kuoleman varjot. Yläasteikäisenä Elena sai roolin Pirjo Honkasalon ohjaamasta draamaelokuvasta Tulennielijä, josta hän pokkasi ensimmäisen naispääosan-Jussinsa 16-vuotiaana vuonna 1999.
”Olin jo sitä ennen näytellyt. Ei se tunnustus siihen vaikuttanut, haluanko näytellä vai en.”
Kaksoissiskon tuki
Kaksoissisko Emmin kohdalla näytteleminen ei herättänyt kipinää Elenan tavoin, mutta lopulta hän päätyi samalle alalle pukusuunnittelijaksi.
”Se oli aika selkeää. Emmillä oli lapsena muita asioita, jotka häntä kiinnostivat.”
Siskosten välit ovat pysyneet läheisinä aikuisiälläkin.
”Se on mieletöntä. Mitä tahansa elämässä kävisi, oli se sitten hyvää tai huonoa, tietää vieressä olevan vankkumaton tuki, johon voi luottaa täysin. Pystymme jakamaan toisilleen kaiken.”
Siskokset ovat toistensa tukipilarit.
”Emme raportoi toisillemme jokapäiväisestä elämästä. Mutta aina kun joku asia häiritsee, soitetaan toisillemme ja samoin, jos on jotain iloista kerrottavaa. Vaihdetaan mielipiteitä, mutta ei jäädä sen kummemmin asioita puimaan tai vatvomaan”, Elena taustoittaa.
Sisaruksilla on takana yhteisiä työprojekteja.
”Emmin kanssa on helppoa ja mutkatonta tehdä töitä, kun tuntee toisen niin hyvin. Olisihan se kiva tehdä töitä yhdessä enemmänkin.”
Yhdessä siskot ovat päässeet työskentelemään niin Ivalo-sarjassa kuin Marja Pyykön ohjaamassa lastenelokuvassa Sihja – kapinaa ilmassa.
”Kun tehdään töitä yhdessä, meillä on voimakkaat ammattiroolit. Kunnioitamme toisiamme, mutta hoidetaan aina oma pestimme.”
Uralla jo 20 vuotta
Elena pääsi aikanaan teatterikouluun ensimmäisellä yrittämällä lukion jälkeen. Näyttelijäksi hän valmistui vuonna 2006, tasan 20 vuotta sitten.
”On ollut antoisaa. Olen päässyt tekemään paljon erilaisia töitä. Se on vahvistanut käsitystä, että tämä on se ammatti, jossa haluan olla ja pysyä. Tämä on intohimoammatti, jota rakastan.”
Vuosien saatossa Elena on urakoinut teatterin lisäksi niin elokuvissa kuin tv-sarjoissa. Elenan kasvot ovat tulleet tutuksi viime aikoina niin Sunnuntailounaasta kuin Onnelasta, minkä lisäksi nainen on laittanut itseään likoon Leena Lehtolaisenkirjoihin perustuvan Maria Kallio -tv-sarjan nimiroolissa sekä tuoreimpana MTV3:n uuden Thank God, sä tuli -sketsiohjelman vakiokasvona.
”Tykkään tehdä molempia, niin kamera- kuin teatteritöitäkin. En osaisi valita vain toista.”
Teatterin puolella Elena on ollut osa helsinkiläiseen Q-teatterin ensembleä sen perustamisvuodesta 2012 lähtien, jonka lavalle hän tekee paluun ensi syksynä.
”Teatteri tuntuu omalta kodilta. Sinne on aina kiva palata, kun pääsee vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Tv- ja kameratyöt ovat enemmän sattumavaraisempia.”
Vuodet ovat opettaneet käsittelemään epävarmuutta, joka Elenan mukaan kuuluu näyttelijän työhön.
”Aina kun aloitetaan tekemään uutta juttua, pieni epävarmuus on jopa hyvästä. Koskaan ei voi olla valmis harjoitusten alkaessa, eikä voi tietää missä ollaan ensi-illan koittaessa.”
Työn tarjoamat haasteet ovat auttaneet intohimon säilymisessä.
”Nautin näyttelemisestä koko ajan enemmän ja enemmän. Työt tuntuvat merkityksellisimmiltä. Osaa arvostaa omaa työtä toisella tavalla, enkä vain kiirehdi työstä ja roolista toiseen.”
Ei sitku-ajattelulle
Samanlaiselle asenteella Elena suhtautuu elämään.
”En tykkää sitku-ajattelusta, vaan pyrin nauttimaan joka hetkestä. Se tuo iloa ja onnea.”
Hetkessä elämistä on opettanut äitiys, joka on vaatinut tasapainoilua työn rinnalla. Elenalla on aiemmasta suhteestaan näyttelijä-ohjaaja Jussi Nikkilän kanssa kaksi kouluikäistä lasta, joiden kasvun seuraaminen saa äidin mietteliääksi.
”Se välillä hämmentääkin, kuinka nopeasti aika tuntuu juoksevan. Hekin ovat tottuneet työrytmiini, että välillä on kahdet harjoitukset päivässä ja iltaisin töitä.”
Perhe-elämän ja työn vastapainona Elena tunnustaa kaipaavansa omaa aikaa ja rauhaa.
”Saan yksinolosta voimaa. Olen viihtynyt omissa ajatuksissani pienestä pitäen.”
Rauhaa Elena ammentaa avannon lisäksi joogasta ja kävelylenkeiltä.
”Liike auttaa minua prosessoimaan omia ajatuksia. Kun pääsee hikoilemaan, se nollaa hyvin”, Elena kokee.
Kommentit
Oma kommentti