Filippiiniläiset Rhona ja Katrina tulivat paikkaamaan Suomen hoitajapulaa: ”Lähetämme osan palkasta kotiin!”

Muistisairaus ei ole este uteliaisuudelle. Vantaalaisen hoivakodin asukkaat suhtautuvat filippiiniläisiin hoitajiin avoimen kiinnostuneesti.

Lähihoitaja Rhona Punolta kysellään niin tämän kotimaan tavoista ja kulttuurista kuin esimerkiksi Rhonan Filippiineillä asuvista sukulaisista.

– Usein vanhukset myös ihmettelevät, miksi olen tullut tänne kylmään ja pimeään, Rhona kertoo.

Kun hän saapui Suomeen vuonna 2009, Suomessa työskenteli vain kourallinen Filippiineiltä saapuneita hoivatyöntekijöitä.

Suomen hoitajapulaa paikkaamaan saapuneita työntekijöitä kohtaan tunnettiin paikoin voimakkaitakin ennakkoluuloja. Kysymyksiä herätti esimerkiksi tulokkaiden suomen kielen taito sekä se, etteivät nämä vain vie työpaikkoja suomalaisilta.

Yksityiset hoivapalvelujen tuottajat kertoivat rekrytoivansa filippiiniläistä työvoimaa siksi, että Suomessa henkilökunnasta oli pula.

Vuosien kuluessa tilanne on pahentunut – samalla, kun väestö ikääntyy, on työmarkkinoilla olevan hoivahenkilöstön määrä vähentynyt.

Rhona Puno ei kohdannut ennakkoluuloja Suomeen tullessaan. Hänellä itsellään oli totuttelemista Suomen talveen.

Lapsena Rhona oli pitänyt lunta suorastaan epätodellisena.

– Suomessa oli hienoa nähdä lunta ensimmäisen kerran elämässä, mutta lopulta lunta tuntui tulevan liikaa.

Työelämään sopeutumisessa merkittävää oli koulutus, jonka Rhonan työpaikka järjesti.

– Filippiineillä suorittamani sairaanhoitajan koulutus ei pätenyt Suomessa, joten täällä minun piti opiskella oppisopimuksella lähihoitajaksi, Rhona kertoo.

Oppisopimuskoulutuksen aikana hän kävi koulua päivän viikossa. Muutoin opiskeltiin työn ohessa.

– Alussa tärkeä tuki olivat muut Filippiineiltä tulleet kollegani. Meitä oli kaikkiaan 19.

Kaikki Rhonan kanssa yhtä aikaa Suomeen tulleet filippiiniläishoitajat ovat yhä Suomessa.

– Minä olen tyytyväinen siihen, että sain heti ensimmäisen työpaikkani pääkaupunkiseudulta.
Sisaret huolehtivat vanhemmista kotona.

Nykyisessä työpaikassaan, Attendon Variston hoivakodissa, Rhona aloitti vuonna 2012.

– Parasta työssäni on vuorovaikutus vanhusten kanssa. He luottavat minuun, sillä olen hoitanut heitä vuosia.

Tänään Rhona ja vuonna 2020 Suomeen töihin tullut Katrina Cabondocan ovat samassa työvuorossa.

Filippiineillä naisten elämä oli hyvin erilaista: Rhona on kotoisin Iloilon saarelta, ja hänellä on kaksi siskoa ja kolme veljeä. Katrina syntyi miljoonakaupunki Manilassa ja on perheensä ainut lapsi.

Kuten monet muutkin filippiiniläishoitajat, myös Katrina ja Rhona lähettävät Suomesta rahaa vanhemmilleen.

– Koen, että minulla on ainoana lapsena velvollisuus tehdä niin. Sekä äitini että isäni saavat eläkettä vain sata euroa kuukaudessa, ja minun tukeni ansiosta heillä on paremmin varaa vuokraan ja ruokaan, Katrina kertoo.

Rhona on kiitollinen siitä, että hänen Filippiineillä asuvat sisaruksensa pitävät huolta sisarusten vanhemmista.

– Minä lähetän vanhemmilleni rahaa vain esimerkiksi silloin, jos jompikumpi heistä sairastuu, hän kertoo.

Lue juttu lehdestä.