Dieetistään ja kisatreenaamisestaan tiuhasti tiedottava Jutta Gustafsberg puhuu tällä kertaa blogissaan valmentajan tärkeydestä ja siitä kuinka oma arviointikyky voi helposti pettää. Homma on kuitenkin Jutan mukaan hallussa valmentajansa Bullin ansiosta.
-Valmentajakin tarvitsee valmentajaa. Itse sokeutuu omalle peilikuvalleen ja vaaka ei ole minulle mittari. Sen verran oli pakko käydä kurkistamassa, että alin paino oli tällä viikolla 70,0 kg. Hyppäsin vaakaan eilen katsoakseni, mikä kutosella alkava luku sieltä tulee. Peilikuvan mukaan kovasti oli tapahtunut, mutta vaaka näyttikin 71,5 kg. Meninkö paniikkiin? En. Suosittelen kaikille, että älkää antako vaakan ottaa teistä ylivaltaa. Sain vahvistuksen asialle, kun näytin Bullille kuntoani. Homma etenee suunnitelman mukaan ja muutoksia ei tarvinnut tehdä, Jutta ohjeistaa blogissaan.
hyi hitto mikä läski. tekisit mahallesi, jutta, jotain!!
ketkä douppaa tykimmin?
Monella bodaajalla näyttää ainakin olevan ns. käänteinen anoreksia: käsivarret näyttävät peilistä katsottuna kukkakepeiltä, vaikka ovat jo tosiasiassa ylipaksut.
Hymy siteeraa vain Jutan blogikirjoitusta, ei korjaa sen oikeakielisyyttä. Tiedoksi sinulle ”äidinkieli” tämä suomen kielioppia sivuava anekdootti.
Alkaa Bullin rohdot tepsiä Juttaan. Häntä etupuolelta enään puuttuu. Hienoja immeisiä nämä ”naturellitreenaajat”..
Itsekin sokeuduin kun näin jutan kuvan netissä, ensin tuli mieleen että tuon on pakko olla transu kun näytti niin miehekkäältä kasvoista!
vaakan