Myymäläetsivä Antto Terras kertoo sosiaalisessa mediassa oudosta tapauksesta.
– Kävin taas tien toisella puolella Lidl Suomi -liikkeessä, ja tällä kertaa sain raivon partaalle kaksikin sidosryhmää, eli myymälävarkaan ja (yrityksen nimi) vartijan, hän kertoo Facebookissaan.
– Herra Myymälävaras vei laatikollisen olutta, ja kun kerroin siitä kassalinjalla nuokkuvalle vartijalle totesi Herra Haalari, että tuskin näit oikein, just ollaan sulkemassakin, hän jatkaa.
Antto Terraksen mukaan tilanne ei päättynyt suinkaan siihen.
– No, meikävirolainen ei antanut periksi vaan menin ja hain Herra Pahan ulkoa takasin myymälään, kaljoineen päivineen. Paha ilmoitti Vartijalle, että hän suostuu nyt poikkeuksellisesti maksamaan saaliinsa, turha tässä on Itä-Uudenmaan poliisilaitos vaivata, ja Vartija siihen, että ok, niinhän meillä on ollut tapana.
Terras luonnollisesti häkeltyi näkemästään. Eihän tämä kertakaikkiaan voi olla totta. Mutta olihan se.
– Meikä, nyt jo äimän käkenä, mussuttamaan, et mitä v#ttua, ette kai te tollee?! Johon Vartija ja Paha yksissä tuumin, että lähe sinä siitä meuhkaamasta, meillä on sopimus. Ja lähdin.
Anton Terraksen silminnäkijähavainto on luonnollisesti hyvin erikoinen ja järkyttävä. Asia tuskin jää tähän julkisen päivityksen jälkeen.
– Että yleisemminkin tiedoksi: jos on tarkoitus varastaa, niin kannattaa suosia Lidliä, tai liikkeitä, jotka ostavat turvapalvelunsa (yrityksen nimi). Pahinta mitä voi käydä on se että joutuu luopumaan saaliista, tai peräti maksamaan sen. Sakoista ei tietoakaan. Päätän raporttini tähän, ja menen huomenna uudestaan, hän lopettaa päivityksensä.
Antto Terras on virolaissyntyinen suomalainen kirjailija ja koomikko. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa teatterialaa, mutta työskennellyt sen jälkeen päätoimisena myymäläetsivänä. Stand-up-koomikkona hän on esiintynyt sekä lavalla että televisiossa. Lisäksi hän työskentelee viron kielen oikeustulkkina.
Tässä taanoin, niin sanottujen pikkujoulujen aikaan menimme Aleksis Kiven kadun S-markettin olut ostoksille. Tai siis työkaverini menivät, minä jäin odotteleen kasojen ulkopuolelle. Ruuhkat oli kassoilla valtaisat. Sitten kiinnitin huomiota pariin kolmeen veijariin. Heillä oli ostoskärryt täynnä tavaraa ja siinä kun he lähestyivät kassajonoja, kuinka ollakkaan, he lipsahtivatkin yht’äkkiä ohi kassojen, ilman maksusitoumuksia. Eikus sitten vaan kassojen jälkeen pakkaamaan tavarat kasseihinsa ja ulos. Tiedä nyt monenko kympin tai satasen parin edestä siinä tavaraa oli, mut sinne meni. Kun kerroin tämän muille työkavereilleni, mitä näin, joku kysyi, että ilmoitinko siitä. Sanoin että en. Silloin tää kysyjä suuttui, alkoi pitään minulle luentoa, et just varkaiden takia, me rehelliset joudutaan maksamaan yli hintaa ruuasta ja kaikesta. Jos ne saatais aina kiinni, hinnat olis halvempia. Ihan noin se ei kuitenkaan taida olla. Voin sanoa, älkää kuvitelkokkaan, että kauppiaat palkitsisi ilmiannot ja varastamisen loppumiset halvemmilla hinnoilla. Ainut mikä niiltä menisi, olisi yksi syy ja kriteeri kertoa, miksi hintoja taas korotetaan. Tämä pätee kaikkeen ja kaikenlaiseen liiketoimintaan. Hinnat ei laske rehellisille, vaan ’ylijäämä’, menee suoraan liikkeen harjoittajien pohjatomaan pussiin.
En suosi varastamista, mutta totesin vain, saipahan pojat siinä vähän evästä ’pikkujouluhinsa’.
Tai kun tiedän ihmisiä, jotka ajelee jatkuvasti pummilla HSL:n julkisilla liikenne välineillä, ajelkoot. HSL on mielestäni pelkkä rikollinen laitos, jolle viimeisenä kertoisin mitään. Siksi en juurikaan käytä julkisia. Tai jos joskus on ihan pakko, sitten maksan myös, kun ajelen. Syynä HSL:n välttelyyn on oikeita töitä vieroksuvat tarkastajat. Ei kukaan täysjärkinen ala kyttä hommiin.