Lokakuun Hymyssä parrasvaloihin palaa Jaakko Teppo, jonka elämästä on tehty marraskuussa nähtävä musikaali. Jaakko on halvaantunut mies, joka ei enää keikkaile, mutta takavuosina hänet nähtiin Suomen joka niemessä ja notkelmassa. Keikkatahti oli hirmuinen. Rahaakin tuli, sillä levyjä myytiin satoja tuhansia kappaleita kultaisella 80-luvulla.
Miten sitten kävi miehen ”keikkamiljoonille”? Teppo kieltää rikastuneensa. Jos rahaa tulikin, piti verottaja kuulemma huolen, että artistille ei jäänyt liikaa.
-Leipärahan antoivat taiteilijalle. Siihen aikaan kaikilla artisteilla oli ongelmia verottajan kanssa. Minäkin olen ollut verokarhun kaveri pitkään. Mielelläni maksan veroja kohtuudella. Verottajalle kohtuus on tosin aina liian vähän.
Eräänä vuonna Teppo joutui maksamaan lisäveroja satoja tuhansia markkoja.
-Kyllä se mätkyjen maksaminen oli yksi oravanpyörä, eikä työnteko silloin ollut kovin mielekästä, Teppo tunnustaa Hymyssä.
Ei se tilitoimisto auta, jos verotarkastajaa ajaa kannustepalkkio siitä, kuinka monta yrittäjää se saa tuhottua. Olen nähnyt tapauksen! Ei vaan yrittäjä ollut kaupungissa kaikkien tahojen mieleen. Sitten tuhottiin koko yritys ja samalla perhe. Ei anettu mahdollisuutta tehdä työtä + mätkyt, joita ei ikinä kykene maksamaan.
–> poika 12v
oletko kuullut, että täällä oli ennen käytössä markka niminen valuutta
”satoja tuhansia..”
AHAHAHHAHAHHAHAHHA!!!!!!
Taitaa siinä huumassa vähän unohtua nuo verot, kun tulee setelitollo taskuun ja sit itkeskellään, miten verottaja vie.
omia virheitähän nuo aina ovat, ei verottajan ahneutta.
Taitaa siinä huumassa vähän unohtua nuo verot, kun tulee setelitollo taskuun ja sit itkeskellään, miten verottaja vie.
Tyypillinen suomi-asenne. Alistutaan. Verokarhun saa kuriin. Käyttäkää kirjanpitotoimistojen palveluita älkääkö yrittäkö ite hoitaa rahan käyttöänne.
Verottajan epävirallinen asenne on kateus. Siitä vain ei saa puhua ääneen. Ei mikään riitä vaikka kuinka tekisi sääntöjen ja säädösten mukaan. Keksimällä keksitään sitten jos ei muuten.