Rikoskomisario Seppo Sillanpää on jahdannut jo reilut 30 vuotta roistoja. Pitkältä uralta on jäänyt mieleen moni erikoinen rikostapaus: Honda-liiga, Tillanderin korut… Tässä Seppo muistelee uransa värikkäitä tapauksia.
Rikoskomisario Seppo Sillanpää meni töihin Helsingin järjestyspoliisin hälytysosastoon vuonna 1973. Ura rikospuolella alkoi vuonna 1981 ja kun Seppo kävi kolme vuotta myöhemmin päällystökurssin, hän siirtyi väkivaltarikosyksikön ryöstöjaokseen. Samassa jaoksessa hän toimi myöhemmin johtajana.
Seppo muistelee pääpainon olleen tuolloin katu- ja liikeryöstöissä. 1980-luvun lopulla alkoi muutaman vuoden kestänyt pankkiryöstöbuumi, vuonna 1993 ryöstettiin Suomessa peräti 120 pankkia. Tänä päivänä pankkiryöstöt ovat yksittäistapauksia – kiitos parantuneiden turvatoimien ja poliisin tehokkaan tiedustelun.
– Nykyään alueellamme tehdään 100-120 törkeää ryöstöä vuodessa. Kovat ammattilaiset ja isot liigat ovat taakse jäänyttä aikaa. Nyt ryöstöjen parissa puuhastelevat enemmän tai vähemmän narkomaanit. He eivät valmistele keikkojaan kovinkaan huolellisesti, ja se on tietysti etu meille, Sillanpää myhäilee.
Koko kerros taivaan tuuliin
Uran alkuaikoina Seppo tutki myös seksuaalirikoksia ja tulipaloja. Niistä muistuu mieleen pari tapausta:
– Vuonna 1981 lentoemännän remontin alla olevaan asuntoon murtauduttiin. Siellä oli sattumalta käymässä perheen 14-vuotias tytär. Kolmikymppinen mies raiskasi hänet törkeästi ja varasti lentoemännän viinavarastot. Yksi ainoa sormenjälki ratkaisi tapauksen, tosin vasta kahden vuoden kuluttua. Raiskaaja sai kovan tuomion.
Palopuolelta Sepon muistiin on jäänyt lähtemättömästi Punavuoren räjähdys. Nainen teki itsemurhan kaasulla. Kaasua virtasi asuntoon kaksi vuorokautta ja lopulta jääkaapin sytytin aiheutti räjähdyksen. Yksi kerros yläpuolelta lensi taivaan tuuliin ja räjähdyksessä kuoli useita ihmisiä.
– Yksi uhreista oli poliisi, kollega. Poliisin vaimo oli imettämässä perheen vauvaa eteisessä ja mies oli mennyt jo nukkumaan makuuhuoneeseen. Juuri sen huoneen betonikatto romahti ja kollega kuoli välittömästi.
Loikkareiden pankkikeikka
Eniten Sepon tutkimista tapauksista lienee julkisuutta saanut vuonna 1985 tehty Tillanderin koruryöstö. Saalis oli arvoltaan noin kaksi miljoonaa markkaa ja ryöstön pääarkkitehdit olivat virolaiset Raivo Roosna ja Alex Lepajoe, viimeksi mainitulla on sittemmin ollut Virossa oma televisio-show ja hieno ravintola.
Virolaiskaksikko oli loikannut kumiveneellä Virosta Porvoon seudulle. Ruotsi antoi heille turvapaikan ja teki nuorista miehistä sankareita. Seuraavana keväänä he tekivät Tillanderin keikan. Neljän päivän kuluttua miehet pyydystettiin, mutta korut jäivät kateisiin.
– Kateissa ovat edelleenkin, ja se kyllä suoraan sanoen harmittaa, Seppo sanoo päätään pudistellen.
Poliisi oli hyvin selvillä korujen liikuttelusta. Vankilasta lomalla ollut mies haki ne kerrostalon ullakolta ja toimitti Ruotsiin. Välillä korut vaihdettiin kahteen ravihevoseen ja kaupattiinpa arvokoruja myöhemmin vielä Espanjan Malagassa. Sitten jäljet jäähtyivät.
Perheenisän lainahelvettiSillanpää muistelee, kuinka vuonna 1989 Helsingin seudulla tehtiin ahkerasti pankkiryöstöjä. Kahdeksassa ryöstössä tekotapa oli samantyylinen. Poliisi oli aluksi ymmällään; sormenjäljet saatiin, mutta tekijä ei ollut poliisin vanha tuttu eli rekisterissä.
– Kiinnitimme tutkintatiimissä huomiota siihen, että moni peräkkäinen ryöstö tapahtui aina kuun vaihteessa. Profilointia tehtiin ahkerasti ja lopulta saimme tekijästä turvakamerakuvaa. Kun se näytettiin tv-uutisissa, niin jo 15 minuutin kuluttua meillä oli miehelle nimi. Lopulta kävi ilmi, että tekijä oli kiltti perheenisä, jota rahahuolet ja lainat painoivat. Aina kuun vaihteessa hän haki lainoihinsa lyhennysrahaa pyssy kourassa. Kiinni jääminen oli miehelle helpotus henkisesti. Tosin muulle perheelle se oli kova paikka, Seppo muistelee.
Huumoriltakaan ei rikosmaailmassa voi välttyä. Tamperelainen mies ryösti pääkaupunkiseudulla viisi rahalaitosta ja yhden postin Sipoon puolella. Kielitaito riitti nipin napin ruotsinkielisen postin ryöstämiseen.
– Sipoon postissa oli asiakkaana vanha mummo. Kun ryöstäjä laukaisi aseensa, niin mummo huudahti: ”Sullahan on leikkiase, kun kattoon ei tullut reikää!” Mummo oli oikeassa, sillä ryöstäjä paukutteli starttipistoolilla.
Ryöstäjällä oli muutenkin huono tuuri, sillä kun hän lähti pakoon, Sipoossa oli vain yksi partioauto liikkeellä. Mahdollisia pakoteitä oli kahdeksan kappaletta. Mutta kuinka ollakaan, partio onnistui menemään asemiin juuri sille tielle, jota pitkin ryöstäjä yritti kaasutella karkuun, Seppo naureskelee.
Honda-liiga murtautui poliisiasemalle
Vuosina 1993-1995 Suomen rahalaitoksia terrorisoi Honda-liiga, johon kuului toistakymmentä rikollista. Nimensä liiga sai siitä, että aina ensimmäinen pakoauto oli merkiltään Honda. Toinen tavaramerkki oli, että aina kun pakoauto hylättiin, siihen tyhjennettiin jauhesammutin jälkien peittämiseksi.
Liiga teki peräti 13 pankkiryöstöä, saaliin yhteisarvo ylitti reippaasti viisi miljoonaa markkaa. Heti ryöstösarjan alussa poliisin onnistui päästä niin lähelle tekijöitä, että he ampuivat pakoauton takarenkaan puhki, mutta silti rosvojoukkio pääsi karkuun.
– Liiga oli mittava kooltaan ja sen jäsenet välillä vaihtuivat, kerran se jakaantui kahtiakin ja äijät tekivät ryöstöjä toisistaan tietämättä. He muun muassa tekivät suuren asevarkauden Karkkilan poliisilaitokselle, joka oli yöllä miehittämätön. Tekivät sen ikään kuin piruillakseen poliiseille, Seppo kertoo.
– Eräässä vaiheessa Honda-liiga päätti erikoistua pankkien yösäilöräjäytyksiin. He palkkasivat liigaan armeijassa pioneerikoulutuksen saaneen sällin, joka osoittautui todelliseksi poropeukaloksi. Oli silkkaa onnea, etteivät nallit paukkuneet silmille. Lopulta tämä ”ammattilainen” viritti niin suuren paukun, että kaikki hajosi kappaleiksi ja rahatkin paloivat poroksi viimeistä seteliä myöten!
Sillanpään mukaan pankkiryöstöbuumin jälkeen kentällä tuli rauhallisempi ajanjakso. Poliisi pelkäsi, että liigat siirtyvät raha- ja arvokuljetusten kimppuun, niin osaksi kävikin, muttei onneksi laajemmassa mittakaavassa. Turvajärjestelyt uuden teknologian myötä ovat silläkin saralla nykypäivänä huippuluokkaa.
Haastattelu liittyy historiasarjaamme Hymyn hurjimmat.
Kommentit
Oma kommentti