Yrittäjänä leipäänsä tienaava Markku ampuu tässä täyslaidallisen mielipiteitään prostituutiokeskusteluun. Markun tarina ei ole kaunosieluista luettavaa ja moni mieskin olisi valmis lokeroimaan hänet umpisovinistiseksi seksimaanikoksi.
Helsinkiläisen yrittäjän, 37-vuotiaan Markun kohdalla ei voida puhua samoista lähtökohdista kuin rajaseutujen miesten. Markku kertoo omista urbaaneista syistään hankkia käyttöönsä maksullinen nainen silloin tällöin.
-Teen töitä omistamassani lasitusfirmassa 7 päivää viikossa 24 tuntia vuorokaudessa ja minulla on nyt uusi vaimo erottuani edellisestä pari vuotta sitten.
Vaimosta huolimatta Markku käyttää prostituoitujen palveluja pari kertaa viikossa, ihan vain vaihtelunhalusta. Tämä tarkoittaa rahaksi muutettuna 30 000 markan menoerää vuodessa, kun ilolintu pääkaupunkiseudun markkinoilla maksaa 300 markkaa kerta.
Toista oli pari vuotta sitten, eroprosessin ollessa kuumimmillaan. Tuolloin Markku haaskasi huoriin laskujensa mukaan 100 000 markkaa vuoden sisään eli kävi toisin sanoen lähes joka päivä ostamassa tytön itselleen. Joskus prostituoitu asui Markun luona viikonkin verran, sillä tyttö tuli suoraan Virosta ja sai sitten könttäsumman itselleen.
-Katsoin olleeni hyväntekijä. Hän teki kotitöitä, mutta harrasti luonnollisesti myös seksiä kanssani korvausta vastaan, Markku toteaa.
Markku ei ole adonis, mutta sukkela suustaan ja on vaikea kuvitella, etteikö hän löytäisi naisia myös ilmaiseksi.
-Siinäpä se on, ei ole ilmaisia naisia! Markku torjuu jyrkästi.
Hän allekirjoittaa näkemyksen, jonka mukaan seksiä haluava mies joutuu sijoittamaan tavalliseen tyttöön viisinkertaisen määrän rahaa syöttöineen juottoineen ja ulkonakäyttämisineen – ja saanti on sittenkin epävarmaa.
-Oli se miten sovinistista tahansa, 300 markalla saan juuri sitä mitä haluan. Säästän itse asiassa rahaa. Olen kiireinen mies, enkä muutenkaan jaksaisi juosta naisia ulkoiluttamassa. Sitä paitsi mitä siihen sanoisi vaimokin. Hän ei tiedä harrastuksestani, sillä ilolinnut eivät jätä lappuja taskuuni, kuten voisi käydä rakastajattarien kohdalla.
Markku naurahtaa, kun hänelle esittää stereotypian ilotytöissä käyvästä asiakkaasta. Ressukkaa hänestä ei kuulemma saa tekemälläkään. Ylipäänsä ressukoilla ei ole rahaa maksaa naisesta, hän tokaisee.
Mutta eikö oma vaimo sitten riitä?
-Totta kai riittää. Kotona harrastetaan tarpeeksi seksiä, mutta minä kaipaan sitä joka päivä ja kaiken lisäksi vaihtuvien partnereiden kanssa. Vaikka laatukin ratkaisee, minua tyydyttää myös määrä.
Markku ei osaa selittää, mikä on ajanut tähän addiktion kaltaiseen tilanteeseen.
-Kai se on meissä miehissä asuva ainainen saalistusvietti. Jotkut ovat todenneet, että miehet, joilla on tarve pomppia vuoteesta vuoteeseen hakevat hyväksyntää, jota vaille ovat lapsena jääneet. En tiedä, miten tämä teoria sopii maksetun seksin yhteyteen, Markku pohtii.
Markun mielestä 300 markkaa on joka tapauksessa vähän siitä ilosta, että voi hoitaa mielenterveyttään.
-Siksi minä tätä kutsun. Duuni on kovaa, joten huvinsakin elämässä on oltava. En tunne huonoa omaatuntoa. Sen sijaan meissä asiakkaissa varmasti olisi toivomisen varaa.
-Suomalaisia on aina holhottu, joskus viinalla, nyt v:llä. Toivon, ettei maassamme mennä niin pitkälle prostituution kanssa, että ostaminen kriminalisoitaisiin, kuten Ruotsissa. Ajaisin kaikenmaailman tiukkapipoiset paulakokkoset mielipiteineen hornantuuttiin, Markku räväyttää kiistanalaiseen tyyliinsä.
Haastattelu on osa historiasarjaamme Hymyn Hurjimmat. Juttu on julkaistu vuonna 2001.
Kommentit
Oma kommentti