Ilkka ”Ile” Vainio oli jo lapsesta, seitsemänvuotiaasta asti, mukana kesäkeikoilla isänsä Juha Vainion kanssa.
– On kesämuisto, jota en ole ennen kertonut. Olin 11-vuotiaana isäni mukana vuonna 1972 kesäkeikalla Puumalassa. Keskellä luontoa oli tanssilava, jossa isäni esiintyi.
Ile joi jaffaa ja sai järjestysmieheltä hodarin kahdella nakilla ja reilulla ketsupilla.
– Juha riehaannutti juhlakansaa Juhannustanssit-laululla, kun alkoi kova myrsky ja valtava kuusi kaatui rysähtäen tanssilavan katolle. Tilaisuus keskeytettiin.
Seurue ajeli yöllä pitkin Puumalan teitä. Kaatuneita puita sahattiin tiellä keskellä öistä myrskyä.
– Monilla metsureilla oli vain alushousut jalassa, heidät oli hälytetty hätiin kotoa ja kuka mistäkin. Puita kaatui koko ajan. Se oli hurjin myrsky, mutta paras hodari ikinä. Mikään myrsky ja ajomatka ei ole tuntunut niin pelottavalta ja jännältä kuin Puumalan myrskykeikkamatka kotiin tyyneen Espooseen, Ile sanoo painetussa Hymyssä Marja Nymanin jutussa.
Tämä juttu liittyy painetussa Hymyssä olevaan julkkisten kesämuistoista kertovaan kokonaisuuteen.
Ajoiko Numminen, että penkka vain pölisi?