60 vuotta täyttänyt Ilkka Koivula nauttii näyttelijän työn vastapainona maalaiselämän rauhasta. ”Luonto rauhoittaa. Se tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle”, hän sanoo.
Teksti ja kuva: Juhamatti Nieminen
Kädet kaipaavat tekemistä. Ilkka Koivula ei viihdy paikoillaan, vaan maaliskuussa 60 vuotta täyttänyt konkarinäyttelijä kaipaa työn vastapainona askartelevaa ja näpertelevää.
”En osaa olla tekemättä mitään, vaan minulla pitää olla koko ajan puuhaa. Se on peräisin lapsuudenkodista, jossa opin käsillä tekemisen meiningin. Pitää olla aina käsillä värkkäämässä ja rakentamassa jotain. Moottorivehkeitä tai muuta.”
Puuhailua riittää, siitä pitää huolen Ilkan kotina toimiva vanha maalaistalo Nokialla. Talon päärakennus, punainen puutalo, on peräisin vuodelta 1850.
”Siellä riittää hommaa. Talo on puulämmitteinen, joten klapihommien parissa saa ajan kulumaan. Ei tarvitse sohvalla makoilla, eikä televisiota katsella”, näyttelijä virnistää.
Päärakennuksen lisäksi tilaan kuuluu useampia ulkorakennuksia, joiden ylläpidossa on töitä ympäri vuoden.
”On minulla traktorikin, jolla teen lumityöt talvisin.”
Maalaismiljöö tarjoaa vastapainoa kaupungin sykkeelle.
”Luonto rauhoittaa. Se tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle.”
Maalaiselämään Ilkka tottui jo lapsuudessa, jonka hän vietti Etelä-Lapissa Ranualla.
”Asuimme pienessä kylässä, jossa ei ollut virikkeitä kulttuurin puolellakaan”, Ilkka muistelee.
Nuoruuden maisemiin
Tuoreessa Kalevala: Kullervon tarina -menestyselokuvassa Ilkka hurmaa myyttisen Väinämöisen roolissa.
”Se oli huikea kokemus. Hieno mahdollisuus, vaikka alkuun hirvittikin hypätä historiallisen kansallishahmon saappaisiin. Antilla (ohjaaja Antti Jokinen) oli kuitenkin tarkka visio, mitä lähdetään tekemään. Sen pohjalta löysimme nopeasti yhteisen sävelen.”
Elokuvan kuvaukset Pohjois-Karjalassa Nurmeksen metsissä olivat Ilkalle paluu nuoruuden maisemiin.
”Olen aloittanut teatteriurani Paavo Liskin ohjaamassa Kalevala-näytelmässä, jota esitettiin Nurmeksen Bomballa vuonna 1987. Silloin en päässyt vielä lavalle näyttelemään, vaan olin taustalla rakentamassa lavasteita ja kuljetushommissa.”
Huolimatta pitkästä urasta Ilkan polte näyttelemiseen on edelleen kova. Kipinän säilymisessä on auttanut työn monipuolisuus, jonka freelancerina toimiminen on tuonut.
”Työt ovat vieneet milloin, minnekin. Olen saanut tehdä monenlaista. Kaikkea mahdollista eri paikoissa. Niin draamaa kuin komediaakin. Se on ollut suuri rikkaus”, Ilkka kiittelee.
Ilkan kasvot ovat tulleet tutuksi monista eri tv-sarjoista ja elokuvista. Hän on näytellyt esimerkiksi Timo Koivusalonelokuvissa Akseli Koskelaa (Täällä Pohjantähden alla vuonna 2009) ja Vexi Salmea (Rentun ruusu 2001), minkä lisäksi Ilkka on saanut mainetta Aki Kaurismäen luottonäyttelijänä.
”Olen päässyt tekemään kivoja juttuja laidasta laitaan. Hienojen ohjaajien kanssa”, Ilkka myhäilee.
Uraa vauhditti päärooli Kotia päin -elokuvassa vuonna 1989, jolloin Ilkka suoritti vielä viimeisiä opintojaan Teatterikorkeakoulussa Helsingissä.
”Vaikea rooleja on vertailla. Kaikki ne ovat rakkaita lapsia, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen. Se on jäänyt vahvasti mieleen, minkä jälkeen alkoi tulla enemmän kameratöitä.”
Ilkka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1990, jossa hän pääsi ensimmäisenä vuotenaan kokemaan kiistellyn Jouko Turkan opit.
”Joukon opit jäivät kyllä mieleen. Hän oli nerokas, teatterialan erikoismies, vaikka muuten opiskeluaika oli kaoottista. Rehtoreita vaihtui ja kriisipalavereita pidettiin joka päivä.”
Isoveli esikuvana
Samoihin aikoihin Teatterikorkeakoulussa opiskeli myös Ilkan isoveli Pertti ”Pertsa” Koivula, 64, joka oli päässyt kouluun aiemmin.
”Hän on ollut esikuvakin kaikessa touhussa, jonka myötä on ollut kiva kulkea rinnakkain samoja uria.”
Veljeksillä on ollut vuosien mittaan yhteisiä projektejakin.
”Olemme olleet samoissa elokuvissakin. Nuorempana oli yhteisiä musiikkiprojektejakin, bändejä, joissa soitimme”, Ilkka taustoittaa.
Esiintymiskipinän veljekset ovat saaneet verenperintönä.
”Isoäitimme oli kova lausumaan runoja, minkä lisäksi suvusta löytyy kaikennäköistä kirkonmiestä ja maallikkosaarnaajaa.”
Ensikosketuksen esiintymiseen Ilkka sai musiikin kautta soitettuaan Hurriganesia ala-asteen kulttuurikilpailuissa. Ilkka toimi bändissä rumpalina.
”Löin rumpukapuloilla tahtia ja vedettiin Hurriganesin Elephants´s Boogieta. Koko koulun jumppasali nousi pystyyn. Siinä oli jotain taianomaista, mikä räjäytti tajunnan.”
Musiikkiosaamistaan Ilkka on päässyt hyödyntämään kesäteatterin lavoilla, joissa hän on näytellyt niin Vesa-Matti Loiria, Dannya kuin Topi Sorsakoskeakin.
”Ne ovat olleet hienoja kokemuksia. Vesku ja Topi olivat tulleet tutuksi jo lapsena, jolloin kuuntelin paljon heidän laulujaan.”
Tulevana kesänä Ilkka pitää kesäteatterista taukoa, mutta muuten hän ei ole tahtiaan hiljentämässä.
”Täytyy vähän varoa, mistä haaveilee. Tuntuu, että monet unelmani ovat toteutuneet”, Ilkka hymyilee.
Tulevaan Ilkka suhtautuu positiivisesti.
”Pitää koettaa olla stressaamatta. Nauttia jokaisesta hetkestä.”
Kommentit
Oma kommentti