Isa Häkkinen, 32, opiskelee oikeustieteen maisteriksi ja ansaitsee rahansa seksityöläisenä. Hän päätyi alalle koettuaan rankan burnoutin ravintolatöissä, jossa esihenkilöt ja asiakkaat kohtelivat häntä tylysti.
teksti ja kuvat: kai merilä
Prostituoitu, seksityöläinen, maksullinen nainen, huora. Kyseisen ammattikunnan edustajiin liitetään useimmiten mielikuvissa esimerkiksi tulipunaiset huulet ja kynnet, korkeat korot, pitsihepeneet ja sukkanauhaliivit.
Seksiä tarjoavaa ammattikuntaa verhoaa myös tietynlainen tabu ja salaperäisyys: kauppoja hoidetaan useimmiten muiden katseilta piilossa netin sekä puhelimen välityksellä ja palvelun maksaminen tapahtuu pääosin käteisellä.
Tapaan seksiä myyvän kolmikymppisen Isan hänen kerrostalohuoneistossaan Tampereella. Isa valikoitui haastateltavaksi, koska hän on aiemmin puhunut omilla kasvoillaan työstään avoimesti julkisuudessa muiden muassa Ylen Perjantai-lyhytdokumentissa.
Matkalla hississä kerrostalon kuudenteen kerrokseen mielessä välähtelee kuvia vahvasti meikatusta naisesta sonnustautuneena tiukkaan toppiin ja minihameeseen. Astuessani ulos hissistä jalkoihini syöksyy kaksi pientä chihuahua-koiraa. Ovensuussa seisoo harmaisiin ”löhöilyverkkareihin” ja rentoon T-paitaan sonnustautunut tavallisen näköinen meikkaamaton nainen, Isa Häkkinen.
Komennettuaan pikkuruiset lemmikkinsä sisälle Isa toivottaa reportterin tervetulleeksi ja pahoittelee kotinsa pientä epäjärjestystä.
”En ole vielä tänään ehtinyt siivota, joten ethän ota kuvia sotkusta.”
Oltuani vasta viisi minuuttia seksiä myyvän naisen kodissa, mietin, että olenko varmasti tullut oikeaan paikkaan. Tuntuu nimittäin siltä, kuin olisin kenen tahansa niin kutsutusti tavallisen ihmisen kodissa. Mietin puoliääneen, että todellisuus ei todellakaan näyttäydy samanlaisena kuin elokuvissa konsanaan.
”Kyllä mullakin oli aikoinaan mielikuva siitä, miltä seksityöläisen pitäisi näyttää. Laittelin irtoripsiä, ostelin vaaleanpunaisia alusasusettejä ja yritin teeskennellä teinityttöä. Teeskentelin täysin jotain muuta kuin olen”, Isa kertoilee.
Mennäänpäs kuitenkin nyt ajassa taakse päin, aikaan, jolloin Isa oli vasta parikymppinen nuori tyttö.
Kokeilunhalu veti alalle
”Törmäsin noin kaksitoista vuotta sitten ihan sattumoisin blogiin nimeltä Naapurintyttöä naidaan. Sen kirjoittaja kertoo hyvin avoimesti työstään seksityöläisenä. Mulle tuli heti ajatus, että haluan kokeilla seksin myymistä.”
Isa naurahtaa, että hän muistaa hyvin ensimmäisen asiakastapaamisensa, joka oli täysi fiasko. Hän oli laittanut oman ilmoituksensa seksipalveluja tarjoavalle Sihteeriopisto-nettisaitille. Isa otti asiakkaansa vastaan silloisessa kodissaan.
”Tietenkin olin täysin kokematon ja ujo. Muistan, että kondomi puhkesi kesken seksin ja pelkäsin kolme kuukautta HIV-tartuntaa. Onneksi en sitä saanut ja jatkoin myöhemmin seksityötä jonkin aikaa, kunnes silloinen seurustelukumppanini kielsi sen.”
Myöhemmin Isan elämä muuttui kokonaan, kun hän lopetti seurustelusuhteensa ja siirtyi ravintola-alan töihin varamiespalveluyrityksen kautta.
”Siinä oli oma vapautensa, kun työ oli keikkaluonteista. Soitto töihin saattoi tulla parin päivän ja joskus tunninkin varoitusajalla. Tein myös pidempiaikaisia sijaisuuksia muiden muassa Lapissa hiihtokeskuksissa, Helsingissä ja Espanjan Fuengirolassa. Tuolloin asuin työn ajan aina kyseisessä kohteessa.”
Isa huomasi jo hyvin alussa olevansa työssään se heittopussi, joka määrättiin tekemään milloin mitäkin.
”Vaikka minulla on tarjoilijan koulutus, esihenkilöt käskyttivät minua ’harjoittelijana’ eri hommiin: Siivoa, käy kaupassa, tiskaa… ja jos jokin asia ei ravintolassa mennyt niin kuin piti, ’harjoittelijalle’ käytiin ensimmäisenä raivoamassa ala-arvoisella kielenkäytöllä.”
Isa kertoo, että palovammat olivat yleisiä ja toisinaan työpäivä tehtiin loppuun varvas murtuneena. Hänen selkänsä ei ole vieläkään kunnossa seisomatyön jäljiltä.
Isa kohtasi niin ikää myös hyvin ikävää käytöstä asiakkaiden suunnalta. Kaikki se piti kuitenkin pitää sisällään, sillä vanhan sananparren mukaanhan asiakas on aina oikeassa, tuli mitä tuli.
”Kuusi vuotta sitä paskaa riitti mulle. Lopulta en vain enää jaksanut nousta edes sängystä ylös. Masennuin tosi pahasti. Meni varmaan kuukausi, että en tehnyt muuta kuin itkin. Olin täysin loppuun palanut.”
Päästyään kuukausien jälkeen takaisin kiinni elämään, Isan oli taas aika kääntää elämänsä suunta.
Hyväpalkkainen työ
Isa teki masennuksesta selviydyttyään päätöksen, että hän ei enää edes katso ravintoloiden suuntaan, ainakaan työnhaku mielessä.
”Halusin jotain ihan muuta ja niin päädyin ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja suoritin koneistajan tutkinnon. Tehdessäni tutkinnon ohessa ilmaista harjoittelutyötä alalla, tajusin kyllä nopeasti, että miesvaltainen konepaja ei ole nuoren tytön paikka.”
Isa kertoo, että koska hänellä todettiin jo aikoinaan ADHD-oireyhtymä, sopeutuminen niin sanotusti normaalin työelämän säädöksiin on hänelle hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta.
”Yksi merkittävä syy siihen, että aloitin sitten päätoimisesti seksityön, on ADHD-häiriöni. Voin tehdä töitä juuri sen verran kuin haluan ja silloin kuin minulle sopii. Lisäksi saan olla täysin itse vastuussa työstäni. Ja kyllä mä saan tästä hyvän palkan. Pidän tätä kutsumustyönäni.”
Maisterin paperit
Nyt Isa on myynyt seksiä päätoimisesti lähes seitsemän vuoden ajan. Joitakin vuosia sitten hän suoritti työnsä ohella lukion, joka jäi nuorempana kesken. Kirjoituksista hän sai neljä laudaturia. Tällä hetkellä Isa opiskelee Turun Yliopistossa oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Maisterin paperit pitäisi hänen mukaansa olla taskussa parin vuoden kuluttua.
”En aio mennä mihinkään peruslakifirmaan juristiksi. Seksityö-aktivismista on tullut merkittävä osa minua ja elämääni. Haluan saada asioita aikaan sillä, että avaan suuni. Olin pitkään yksi harvoista, joka teki seksityötä kasvoillaan. Ajatuksissa on käyttää lakiopintoja alalla työskentelevien hyväksi.”
Isa tähdentää, että tällä hetkellä seksityön tekeminen on monin tavoin turvatonta.
”Seksityötä varten on käytännössä mahdotonta vuokrata toimitiloja, eikä palveluitaan saa virallisesti mainostaa. Oikeuskäytäntö estää seksityöstä laskuttamisen. Syrjiminen pankkipalveluissa on hyvin yleistä, ja moni perheellinen pelkää lastensuojeluilmoitusta.”
Isa kokee harmitusta siitä, että puhuttaessa seksityöstä, keskusteluissa nostetaan yleensä heti esiin ajatus, että kyseinen työ on alistavaa.
”Mun mielestä lähtöajatus on se, että seksityöläisellä on oikeus tehdä työtään huolimatta siitä, millaiseksi muut sen mieltävät. Ei samalla tavalla kauhistella ja puhuta mistään muustakaan alasta.”
Kotiseksiä vai työseksiä?
Kaksituntinen keskustelu Isan kotona keittiöpöydän ääressä kuluu nopeasti. Mikäli Isa olisi nyt ollut seksityössään, hän olisi 500 euroa rikkaampi. Yhtäkkiä makuukammarista kuuluu miehen ääni, joka muistuttaa iltapäivän työtapaamisesta. Uteliaana reportterina kysyn tietysti, että asiakasko se siellä huhuilee?
”Ei, vaan poikaystäväni. Olemme seurustelleet jo puolitoista vuotta. Olemme hyvin avomielisiä ja teemme yhdessä ja erikseen myös aikuisviihdettä OnlyFans -sivustolle. Emme ole kumpikaan mustasukkaisia luoteeltamme, joten yhteiselämämme sujuu oikein hyvin.”
Mitenkä Isa sitten erottaa kotiseksin ja työseksin, vai tarvitseeko niitä erottaa?
”Seksi on tunneperäistä ja mä pystyn tarvittaessa antamaan itselleni luvan nauttia esimerkiksi työseksistä tai sitten vain tekemään sitä. Joskus mietin työn aikana paljon sitä, missä asennossa perseeni näyttää hyvältä ja tissini isommilta. Alalla on klassikkosanonta: keho tekee yhtä ja ajatukset voivat olla muualla. Saatan ottaa suihin ja miettiä vaikkapa pitsaa.”
Asiakkaita Isa kertoo ottavansa vastaan jokusen kuukaudessa. Hänen luonaan käyvät miehet ovat ikävuosiltaan 18–80 välillä.
”Nettiprofiilissani lukee selvästi, mitä rahalla saa. Minulla ei ole esimerkiksi seksikästä koulutyttö-rooliasua kaapissa valmiina, koska en ole hyvä missään rooleissa. Mun luona käy muutenkin hyvin asiallisia asiakkaita. Tekstiviestistä näkee kyllä heti, jos sen lähettäjä on jokin omituinen pervo.”
Kommentit
Oma kommentti