Toimittajamme Juhamatti Nieminen ja valokuvaajamme Kari Pekonen matkustivat Espanjan Aurinkorannikolle tapaamaan valmentajasuuruus Hannu Jortikkaa.
Elämä auringossa on tuonut miehelle kaivattua etäisyyttä jääkiekkoon, joka vaati veronsa.
-Kun lopetin, minuun iski henkinen väsymys, hän sanoo Hymyn painetussa lehdessä.
Eläköitynyt jääkiekkovalmentaja Hannu Jortikka, 64, hörppii aamukahvia lähikuppilassaan Espanjan Torremolinoksessa. Kiireisen kiekkouran päätyttyä valmentajalegendan olemuksesta huokuu levollisuus ja seesteisyys, eikä tulisieluisesta meuhkaajasta näy ulospäin merkkiäkään.
– Eläydyin aina täysillä mukana. Se oli minun tapani, mutta se myös kulutti hirveästi. Kun lopetin, iski henkinen väsymys, jonkinnäköinen burnout. Olin väsynyt, eikä minua kiinnostanut mikään. Ei maailma kaatunut, mutta mieluummin pysyin omissa oloissani ja rauhassa, Hannu muistelee.
– Kun ikää tulee, pää pehmenee. Monta vuotta elin jääkiekon ehdoilla, eikä tarvinnut kalenteria tehdä. Nyt on mukava, kun voi vain katsella ja nauttia. Elää päivä kerrallaan, Hannu fiilistelee.
Valmennustöiden pariin Hannu ei ole ikävöinyt.
– Aika aikaansa kutakin. Ei minulla ole enää sitä poltetta, mitä se vaatii. 28 vuotta ehdin tehdä sitä ammatikseni. Se on pitkä aika.
Lue miehen kuulumiset ja ajatukset päivän jääkiekkomaailmasta painetusta lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti