Jari Vento, 60, sanoo, ettei kuolinpesillä pääse rikastumaan. Intohimo vanhaa tavaraa kohtaan ei kuitenkaan hellitä otettaan vuosienkaan jälkeen.
Mies kertoo nyt tarinansa Hymyn painetun lehden jutussa kuvajournalisti Jenna Lehtosen kautta.
Portti vanhan tavaran pariin aukesi vuonna 1987. Tuolloin Vento oli työskennellyt kokkina 12 vuotta. Hommat ruoan parissa kuitenkin kyllästyttivät, ja tilalle oli keksittävä jotakin muuta.
– Yhtenä duuni-iltana mietimme työkaverini kanssa, mitä viisaampaa voisimme tehdä kuin olla kuumassa keittiössä.
Mies ostaa kuolinpesiä ja kiertää myymässä niitä huutokaupoissa. Vanha tavara saa miehen sydämen edelleen sykkimään, ja syystä:
– Saat vanhan hienon laatuhuonekalun muutamalla kymmenellä tai sadalla eurolla, ja sitten menet ostamaan vastaavanlaisen lastulevyversion uutena ja maksat siitä yli tuhat euroa. Sitten se kestää pari vuotta, kun vanha olisi kestänyt jo 100 vuotta ja sen olisi voinut vielä korjata, Vento räväyttää.
Huutokaupoilla on edelleen tunnelmaa. Jari Vento korostaa, että huutokaupan pyörittäminen on sosiaalista toimintaa, jossa meklarin näkeminen on etenkin monelle iäkkäämmälle maalaiselle kuukauden odotetuin hetki. Eräskin Pieksämäellä asuva nainen on käynyt huutokaupassa 10 vuoden ajan ilman yhtäkään ostosta. Silti hän on odotettu vieras, jolle varataan paikalta aina pehmustettu penkki, jossa kelpaa kahvitella.
Lue mielenkiintoinen juttu painetusta lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti