Nelikymppinen Jari sai tietää hiv-tartunnastaan muutama kuukausi itämatkansa jälkeen. Elämä on nyt sukeltanut mustaan tunneliin.
Edessäni istuu krapulaansa tärisevä nelikymppinen Jari, joka on lupautunut kertomaan Hymylle tarinansa – paitsi opetukseksi muille, myös siksi, että hänellä on tarve puhua. Purkaa surua ja huolta.
– Tiedätkö, mä kuolen. Tää on hirveetä, mä kuolen!
Jari on pari kuukautta sitten kuullut saaneensa hiv-tartunnan eli immuunikatoviruksen. Testi on uusittu, joten tartunta on varma. Edessäni istuu mies, joka sanoo kupin maistuneen aikaisemminkin, mutta nyt tuntuu, ettei päivistä enää selviä ilman tupla-annosta.
Jarilla meni kymmenisen vuotta sitten ihan hyvin. Oli arvoauto, ihana avovaimo, hyvä työ. Ensin Jari mokasi parisuhteensa, kun alkoholi alkoi täyttää elämää liiaksi. Sitten loppuivat työt, eikä motivaatio enää riittänyt uuden hankintaan.
– Putosin tyhjän päälle. Tein joitakin keikkahommia, mutta suureksi osaksi vain join. Ei minusta päälle varmaan näkynyt, että olin masentunut. Mutta elämä meni päin persettä, ja lujaa.
Viimeiset kaksi vuotta Jari on juonut joka päivä. Hän ei kuitenkaan ole ”deekuasteella”, kuten hän asian ilmaisee. Pari kertaa viikossa Jari on autellut tuttavallaan hanttihommissa ja pysynyt leivässä – ja varsinkin nesteessä.
Elämä on ollut vielä ”joten kuten ok”, nyt se ei ole.
– Matka Viipuriin muutti kaiken, Jari sanoo ja hörppää tuopista.
”Naisiin piti päästä”
Vajaa vuosi sitten rakennusporukat lähtivät itäreissulle halvan viinan perään. Jari lähti mukaan. Reissua oli pitkään odotettu.
– Kyllähän sen tietää, että naisiin piti päästä. Join aika helvetisti sen reissun aikana. Varmasti kondomia tuli käytettyä jossain vaiheessa, mutta jossain ei, Jari huokaa.
Paniikki iski joitakin kuukausia matkan jälkeen.
– Kaverit alkoivat puhua, että pitäisiköhän käydä testeissä. Joku oli saanut sukupuolitaudin. Itselläni ei ollut mitään oireita, mutta rupesin miettimään, että helvetti. Kun on siitä hivistäkin puhuttu.
Jari muistaa kuin eilisen päivän sen hetken, jolloin sai eteensä testituloksen. Ulkona paistoi aurinko, mutta kurkkua alkoi kuristaa ja henki loppua. Päässä musteni.
– Pyydettiin uusintatestiin. Tiesin, että tässä se nyt oli.
Tartunnasta ei uskalla puhua
Jari ottaa toisen tuopin ja katsoo ulos pubin ikkunasta. Hän ei ole kertonut tartunnastaan juuri kenellekään. Ei sitä uskalla. Olo on jo nyt niin yksinäinen, että mitä sitten, jos muut saisivat tietää?
– Me kaikki kuollaan. Kyllä mä sen tiedän. Mutta mua ahdistaa, että mä kuolen epäluonnollisen kuoleman. Se on kauhea tunne tuolla kurkussa kun puristaa, Jari kertaa.
Jari sanoo elävänsä vaihetta, jossa ei voi vielä hyväksyä tartuntaansa. Hänelle se on epätodellinen asia, joskin möykkynä rinnassa iltaisin viimeisenä ja aamuisin ensimmäisenä.
– En voi tajuta, että juuri minä. Olen lukenut, että hiv on kuitenkin varsin vaikea tarttumaan. Miksi juuri minä! Jari toistelee.
Hän kuvaa elämänsä sukeltaneen mustaan tunneliin, jossa toivoa ei juuri tunnu olevan. Hän haluaisi niin paljon puhua, puhua, puhua, mutta kun esimerkiksi omaa nettiliittymää ei ole, ja tukihenkilön tapaaminenkin on ajoista kiinni.
– Puhuminen helpottaa. Se, että joku toinen sanoo, ettet sä mihinkään siitä kuole. Tai kuolet niin kuin me kaikki, mutta sitten joskus. Hiv on kuulemma krooninen sairaus, jota voidaan hoitaa, ja ihmiset voivat elää aika normaalia elämää.
Varokaa!
Jari tahtoo tällä jutulla varoittaa kaikkia miehiä, joita itäraja houkuttaa halvan viinan ja naisten takia.
– Älkää, älkää oikeasti! Viina ja seksi on kauhea yhdistelmä. Siinä unohtuu varmasti turvallisuus. Ja lopputulos on kuin venäläistä rulettia pelaisi. Tartunnat ovat siellä aivan jumalattoman yleisiä.
– Kyllähän minäkin hiv-ongelmasta olin kuullut, mutta ei sitä viinapäissään tule ajateltua, minä ainakaan.
Tällä hetkellä Jarilla ei juuri ole tulevaisuudensuunnitelmia. Elämä on palasina ja lohtua siihen tuo hetkittäin vain alkoholi, vaikka lääkäri onkin sanonut puolitosissaan, että viina tappaa Jarin pian varmemmin kuin hiv. Juuri nyt maailma vain sattuu ahdistavan. Niin perkeleesti.
– Kyllähän mä tajuan, ettei viina sovi, se vie multa lopunkin terveyden. Ei se sovi lääkitykseenkään eikä mihinkään. Olo on vain niin pirun irrallinen juuri nyt. Toisaalta suurin paniikki on kadonnut. On vain epäusko ja suru ja jopa välinpitämättömyys. Tunteet heittelehtivät.
– Toisaalta tuntuu, että nyt elämälläni on sentään joku tarkoitus. Älä nyt pidä mua hulluna, mutta välillä tuntuu, että joku sentään pitää musta huolta ja haluaa kuulla, mitä mulle kuuluu. Se on hoitohenkilökunta. Jos ei elämälläni muuta suuntaa ole, niin ainakin se, että joudun nyt keskustelemaan tämän sairauteni kanssa.
Jari ottaa taas hörpyn. On kuin hän katuisi äskeisiä sanojaan hivistä elämän tarkoituksena. Eniten hän kuitenkin katuu reissua Viipuriin.
– Mutta tää oli mun kohtaloni. Täytyy vain ajatella, että ristinsä kullakin. Ei sitä sodissakaan ole helpolla päästy. Tämä on mun sotani.
Haastattelu liittyy historiasarjaamme ”Hymyn hurjimmat”
Kaveri kertoo omasta mokasta ja jengi vittuilee. Tottahan se, että tyhmydestä joutuu yleensä kärsimään, mutta mokia meistä jokainen joskus tekee ja se pistää katumaan. Eihän kaveri ole ketään muuta vahingoittanut kuin itseään. Kuinka moni meistä tuhoaa oman elämänsä polttamalla röökiä, juomalla ja varsinkin syömällä itsensä hengiltä, lopputuloksena syöpä. Totuus on, että meistä joka kolmas sairastuu syöpään ja yleensä joku yllä mainituista on syynä. Miettikääpä sitä.
Näyttää siltä että toisen epäonni on toisen ilo kun lukee näitä viestejä.
Mun mielestä koko tauti on perseestä (kuten muutkin taudit tietysti).
Ja toisaalta kyllä on ne huoratkin perseestä.
älkää käyttäkö venakkohuoria! tautisia..
Kannattaisi kaikin keinoin vähentää dokaamista, koska tuolla tahdilla lähtee henki oli hiv:ä tai ei. Kuten ylempämä sanottiinkin, lääkityksellä elää todella pitkään ja ne lääkkeet varmasti vielä kehittyvätkin. Elämässä voisi muutenkin olla enemmän mieltä jos se ei koostu pelkästä dokaamisesta ja viinan aiheuttamasta masennuksesta.
Tyhmä jätkä!
Turha nyt on itkeä, kun paskat on jo housuissa…
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sanoi joku kauan sitten.
Kuka tahansa voi joutua vahinkoon – tai sairastua koska tahansa.
Sanoisin Jarille: Tee kaikkesi, että pääset viinasta eroon ja ettet
siinä tilassa aiheuta kenellekään naiselle vahinkoa. Hankkiudu terapiaan ja hyvään seurakuntayhteyteen, että eheydyt. HIV ei tänä päivänä merkitse mitenkään välttämättä ”loppua”. Apua on saatavilla paljonkin.
Ajattelemattomasta päästä kärsii koko RUUMIS.
Kyllähän se nyt v****u syyttää itseään. Oma moka, mutta tämä ei oo jutun pointti.
Ens kerral ku sä oot siel thaimaas ja vedät perseet huomaat kivan shemalen jota luulet naiseks… Nojoo… mut sit sä muistat tän jutun ja muistat että sukupuolitaudit on peemäisiä ja tunget sen kortsun päälles. Sitä se jannu yrittää kertoo ja se on hyvä että joku lehti aina välillä pistää näit juttui että ehkä tosiaan joku muistaa ennen himojaan..
Ikävä juttu, kuitenkin tyyppi saa syyttää ainoastaan itseään. Kyllä omien tekojensa seuraukset joutuu yleensä kantamaan ja parempi niin kuin että syyttömät joutuisivat kärsimään.
Turhaa vouhotat !! Nykyaikana ei edes HIV:n takia pääse eläkkeelle saati sitten sairauslomalle ja piste. Tämänhetkisen ennusteen mukaa 20-vuotias hiv+ voi elää helposti yli 70-vuotiaaksi. Kun lääkehoito alkaa niin siihen saakka ja sen jälkeen liikunta ja ruokavalio, kuten diabetes syö, ovat avainasemassa. Älä koskaan kerro kenellekkään asiasta, se olis 100 varmasti tuhosi. Jaksamista kuitenkin ja elä niinkuin olet tähänkin asti elänyt.
Sääliä ei sitten kyllä irtoa paskan vertaa, täällä taas kukkahattutädit vinkuvat jo juopon puolesta prkl.
Kondomin käyttö on vähän sama asia kuin turvavyön käyttö autossa. Kaikki kehuu kuinka eivät käytä sitä tai tarvii sitä, mutta sitten kun sattuu niin sattuu helvetin kovaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Joo mä oon kanssa ihan samaa mieltä. Helvettiäkö itket ja vielä julkisesti. En tiedä mitä säälipisteitä oot vailla mutta tyhmyydestä kärsii. Seuraukset on kyllä dramaattiset mutta tuskin voit väittää että ”ku en tiennyt”!!
No vähän kunnioitusta toisen surulle. Oot säkin saatana tuomion pasuuna.
Mitäs uliset siinä, itse olet tautisi hankkinut. Onneksi sentään olet eronnut ettei akka saa siinä sivussa.