Johanna Rantsi Kuva: Jari Härkönen
Johanna Rantsi epäili huonon olon johtuvan kuumuudesta ja kiivaasta keikkaputkesta. Pyörtymisen aiheutti kuitenkin veren rautavarastojen hupeneminen.
Laulaja Johanna Rantsi, 42, muistaa havahtuneensa Porvoon-kotinsa sohvalta puolisonsa huhuiluun. ”Johanna, sulta taisi mennä taju”, hän kuuli miehensä huolestuneen äänen jostain sumun keskeltä. Sitten huolestunut puoliso alkoi nostaa vaimonsa jalkoja ylöspäin, kuten on neuvottu tekemään pyörtymistilanteessa.
”En tietenkään muista pyörtymisestä ja tajuttomuudesta mitään, mutta arvelen olleeni tajuttomana muutamia kymmeniä sekunteja. Onneksi mieheni oli siinä kotisohvalla vierelläni”, Johanna kertoo puhelimessa, kun tapahtumasta on kulunut vajaa viikko.
Laulajan ääni on energinen ja iloinen. Sellainen hän on luonteeltaankin, impulsiivinen heittäytyjä ja intohimoinen esiintyjä. Hän on matkalla Karvialle Tapani Kansa -musiikkinäytelmään, jossa hänellä on monta roolia, muun muassa Kansan vaimon Nina af Enehjelmin osa.
Olo on turvallinen tutussa ja kannustavassa tiimissä, johon kuuluu muun muassa pääosaa esittävä Tomi Metsäketo. Pyörtyminen oli kuitenkin niin vakava kokemus, että Johanna ei suinkaan halua vähätellä tapahtumaa. Vaikka mieli on kirkas ja kunnossa, keho puhuu muuta kieltä.
”Olen edelleen hyvin väsynyt, ja mielelläni nukkuisin koko ajan. Olo on hyvin ristiriitainen, kun mieli on täynnä energiaa, mutta kroppa ei”, Johanna kuvailee tuntemuksiaan.
”Sydämessäkin tuntuu yhä olevan rytmihäiriöitä. Olen todella kiitollinen musiikkinäytelmän ryhmälle sekä omalle tanssibändilleni, jotka ymmärtävät tilanteen ja huolehtivat osaltaan voinnistani”, Johanna kiittää.
Kiitoksiin hän lisää vielä fanit ja kollegat, jotka ovat lähettäneet tsemppiviestejä tapahtuneen jälkeen.
”Jokainen esiintyjä tietää, miten hirveää on perua keikkoja. Jouduin perumaan kaksi isoa tanssikeikkaa”, Johanna suree.
Johanna Rantsi Kuva: Jari Härkönen
Huimausta ja rytmihäiriöitä
Mitä Johannalle sitten oikein tapahtui?
Johannalla oli pelkästään heinäkuussa 30 keikkaa eri puolilla Suomea, ja pyörtymistä edelsi kuuden viikon tiukka työputki. Heinäkuussa alkaneet helteet veivät monelta voimat, ja etenkin artisteilla saattoi olla kuumat oltavat esiintymislavoilla.
Johannan roolit Tapani Kansa -esityksessä vaativat paljon esittäjältään. Asua ja peruukkia joutui vaihtamaan kuumuuden keskellä sekunneissa.
Johanna kuitenkin nautti esiintymisistä, ja piti huolehtia nesteytyksestä juomalla riittävästi ja käyttämällä nesteytystabletteja.
Pyörtymistään edeltävänä päivänä Johanna oli Mojova-bändinsä kanssa keikalla Luumäellä Risulahden lavalla. Jo silloin hän tunsi olonsa oudon sumeaksi.
”Lava on aika korkealla, ja minulla on lievä korkeanpaikankammo. Olo oli oudon utuinen, kun katsoin tanssivia ihmisiä. Minua alkoi huimata, ja tuntui, että sydän löi tuhatta ja sataa”, Johanna muistelee tuon illan tuntemuksiaan.
Hän laskeutui yleisön sekaan laulamaan, jotta huimaava olo hieman korjaantuisi. Oudosta olostaan huolimatta Johanna veti keikan sinnikkäästi loppuun saakka. Kun esiintyminen oli puolenyön jälkeen ohi, Johanna pääsi keikkabussiin kotimatkalle.
”Nukahdin välittömästi. Seuraavana päivänä koko kehoni oli lyijynraskas. Mieli oli kirkas, mutta keho tuntui järkyttävän painavalta. En jaksanut mitään”, Johanna muistelee.
”Sydämessä tuntui rytmihäiriöitä. Ihmettelin, mikä minulla on. Epätietoisuus oli niin raastavaa, että purskahdin itkuun.”
Illalla olisi ollut mieluinen tanssikeikka Myrskylän Kiparkatissa, ja seuraavana päivänä Someron Esakallion lavalla. Kiparkattiin Johannalla oli vain vartin ajomatka, joten hän ajatteli pääsevänsä keikalle huonosta olostaan huolimatta.
”Söin terveellisen aamiaisen ja kävin kylmässä suihkussa. Kahden aikaan iltapäivällä sitten pyörryin kotisohvalle. Mieheni soitti kapellimestari Jari Martikaiselle, joka ilmoitti tilanteesta managerilleni Onerva Aikiolle. Onneksi Mojova-orkesteri pääsi kuitenkin paikalle.”
Kun Johanna palasi tajuihinsa, hän lähti miehensä kanssa Helsinkiin yksityiselle lääkäriasemalle. Johannalta otettiin verinäyte, josta katsottiin muun muassa veren rauta-arvot eli ferritiini. Huimaus, pyörtyminen, rytmihäiriöt ja sumuinen olo saattavat nimittäin viitata veren rautavaraston hupenemiseen.
Pelkkä hemoglobiinin mittaaminen ei olisi riittänyt, sillä vereen varastoituneen rautapitoisuuden määrä ei suoraan korreloi hemoglobiiniarvojen kanssa. Hemoglobiini vai olla normaalin rajoissa, vaikka ferritiinitaso olisi romahtanut.
Tosin Johanna kokemia oireita voivat aiheuttaa lukuisat muutkin terveysongelmat. Johannalla on kuitenkin ollut aiemminkin vajausta veren ferritiinitasoissa, joten ongelmaa osattiin myös epäillä.
”Meillä on 10-, 14- ja 16-vuotiaat lapset, ja olen jossain vaiheessa raskauksien ja synnytysten aikana kärsinyt aiemminkin raudanpuutteesta”, Johanna kertoo.
Johanna Rantsi Kuva: Jari Härkönen
Varastorauta tärkeää
Verikokeen tulosten saaminen kesti joitakin päiviä, ja sitä ennen lääkäri neuvoi Johannaa lepäämään ja kuuntelemaan omaa kehoaan.
” Kun verikokeen tulokset tulivat, minulla oli alhainen hemoglobiini, mutta se on kuitenkin normaalin rajoissa. Sen sijaan ferritiiniarvoni oli neljä. Eli aivan hirvittävän matala”, Johanna kertoo.
Elimistön raudasta noin 80 prosenttia on niin sanottua toiminnallista rautaa ja 20 prosenttia on niin kutsuttua varastorautaa. Tätä varastoitunutta rautaa pitäisi naisilla olla 30 mikrogrammaa litrassa, jotta tilanne ei pääse etenemään anemiaksi.
Ferritiinitasot voivat vaihdella vuorokaudenaikojen mukaan, ja naisilla ne voivat vaihdella paljonkin, mikäli kuukautiset ovat kovin runsaat. Silloin rautaa menetetään enemmän kuin sitä saadaan ravinnosta. Siksi raudanpuute on naisilla huomattavasti yleisempi vaiva kuin miehillä tai lapsilla, vaikka heilläkin sitä todetaan. Johannalla tuo neljä mikrogrammaa litrassa oli niin vähän, että erilaisten oireiden ilmestyminen ei todellakaan ollut mikään ihme.
”Keikkoja ja esiintymisiä oli ollut paljon, joten ajattelin oireiden johtuvan liian vähästä unesta ja kuumuudesta. Vaikka pyrin syömään terveellisesti, on se monesti haastavaa keikkamatkoilla”, Johanna sanoo.
Ruokavaliolla on luonnollisesti vaikutusta veren rauta-arvojen tasoihin. Rautaa saa muun muassa eläinperäisestä ravinnosta. Sitä voi saada riittävästi myös kasvikunnan tuotteista, mutta silti etenkin vegaanien täytyy olla tarkkoja raudansaantinsa suhteen. Johanna on kaikkiruokainen, mutta hänellä saattaa olla taustalla myös perinnöllinen taipumus raudanpuutteeseen.
”Vaiva on voinut olla minulla jo äitini kohdussa”, Johanna pohtii.
Johanna Rantsi Kuva: Jari Härkönen
Pitkä rautakuuri
Haastatteluhetkellä Johannan mieli on hyvä, ja hän odottelee myös kehonsa palautumista entiselleen. Apuna on levon ja riittävän unen lisäksi Obsidan-rautavalmiste, jota hän ottaa kaksi tablettia vuorokaudessa.
”Obsidan on toiminut aiemminkin, mutta toki tiedostan, että veren rautavaraston täyttymiseen voi mennä pitkäkin aika, jopa kuukausia. Kontrollikäynti sovittiin muutaman kuukauden päähän”, Johanna sanoo.
Herkästi innostuva ja energinen laulaja joutuu nyt siis olemaan kärsivällinen. Se ei haittaa, sillä Johanna tietää pystyvänsä hoitamaan keikat, vaikka väsyttäisikin. Hän kiittää perheensä tukea ja artisti-muusikkoryhmää ympärillään.
”Tuki on kullan arvoista!”
Johanna aikoo syödä rautavalmisteita niin kauan kuin on tarvis. Hän tietää, että jotkut saattavat tarvita niitä loppuelämänsä ajan.
Kokemustensa jälkeen Johanna toivoo, että ferritiiniarvoihin kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota. Raudan puute vaikuttaa monen, yleensä naisten, elämänlaatuun heikentävästi.
”Olen jopa kuullut vähättelyä, että tästä puhutaan vain muoti-ilmiönä. Se on ihan järkyttävää, sillä kyseessä on todellinen ja monen elämään vaikuttava asia”, Johanna painottaa.
Kommentit
Oma kommentti