Kari Jalonen on saavuttanut paljon. Neljä jääkiekon SM-kultaa, kaksi Sveitsin mestaruutta, tshekkiläisen Lev Prahan luotsaaminen KHL:n finaaleihin ja viimeisimpänä Kölner Haienin Saksan DEL-liigan loppuotteluihin viime keväänä.
Suomen menestyneimpiin kiekkovalmentajiin lukeutuva Kari Jalonen, 66, on tottunut saamaan joukkueistaan aina kaiken irti. Lähellä oli, ettei hän olisi päässyt juhlimaan Leijonien luotsina maailmanmestaruutta keväällä 2016. Finaalissa Kanada oli parempi 2–0.
”Se oli ainoa peli, jonka koko turnauksessa hävisimme. Meillä oli hyvät mahdollisuudet mestaruuteen saakka. Olimme voittaneet Kanadan alkusarjassa, mutta sen jälkeen he olivat lukeneet läksynsä. He olivat sen verran meitä parempia”, Jalonen tunnustaa.
Katkeruutta Jalonen ei finaalitappiosta tunne.
”Kun aikaa on kulunut, ei sitä enää mieti. Tulos pitää hyväksyä. Sitä pitää arvostaa, vaikka toki hopea on aina hopea ja kulta on kulta. Toisaalta ei mestaruus elämääni olisi muuttanut. Olisin edelleen sama Kari Jalonen Oulun Heinäpäästä, eikä se siitä mihinkään muutu.”
Heinäpään urheilukentän jäällä Kari otti ensimmäiset piirtonsa 3-vuotiaana, josta tie vei 18-vuotiaana Kärppien edustusjoukkueeseen.
Heinäpään ympyröistä Jalonen on kulkenut pitkän tien valmentamisen perässä Eurooppaa ristiin rastiin. Tshekin pääkaupunki Prahan kautta Sveitsin Berniin, josta Saksan Kölniin.
”Olen aina halunnut uusia haasteita. Päästä erilaisiin ympyröihin. Nähdä eri maita ja kaupunkeja, joissa on uudet pelaajat ja kaikki on ihan uutta. Se saa minut tekemään työnikin parhaiten.”
Kölnissä kiekkobuumi
Työ on kantanut hedelmää myös Kölnissä, jossa Jalonen on johdattamassa joukkonsa kevään ratkaisupeleihin kärkipaikalta. Menestys on poikinut olutkaupunkiin kiekkobuumin, joka on täyttänyt seuran 18 500 vetävän jättiareenan ilta toisensa jälkeen.
”Olen viihtynyt. Kaikki mitä on tarvinnut, asunnot ja muut, on hoidettu seuran puolelta ammattimaisesti. Paikalliset ihmisetkin ovat ystävällisiä ja mukavia, jotka ottavat maahanmuuttajatkin hyvin vastaan.”
Vuodet ulkomailla ovat tuoneet perspektiiviä elämään.
”Olen saanut olla upeissa paikoissa ja hienoissa kaupungeissa. Jokaiseen paikkaan on jäänyt ystäviä, mikä on hienoa. Elämää on jääkiekon ulkopuolellakin.”
Kölnin maisemat vaihtuvat helmikuussa Italiaan, kun Jalonen suuntaa Ylen kommentaattoriksi Milano-Cortinan talviolympialaisiin. Konkariluotsi odottaa kisareissua innoissaan, sillä kyseessä ovat hänen ensimmäiset olympialaisensa.
”Fiilikseni ovat korkealla. Viimeinkin näyttää siltä, että kaikki onnistuu ja pääsen ensi kertaa paikan päälle seuraamaan olympialaisia. Kisoja, joissa riittää tähtiloistetta”, Jalonen huokaa.
Pelaajana kiekkolegenda oli kantamassa Leijonien paitaa kuusissa MM-kisoissa 1980-luvulla. Olympialaiset jäivät kuitenkin hyökkääjältä kokematta.
”Oli huonoa tuuriakin”, Jalonen myöntää.
Lähellä oli jo paikka vuoden 1980 Lake Placidin olympiajoukkueessa.
”Olin mukana kokeilemassa olympialaisten kisa-asuja, mutta loukkaannuin edeltävissä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Leukaluuni murtui, enkä ehtinyt toipumaan olympialaisiin.”
Sarajevon vuoden 1984 olympialaisten aikaan Jalonen pelasi NHL:ssä, eikä ammattilaisia kisoissa tuolloin nähty. Neljä vuotta myöhemmin Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalinsa Calgarysta, mutta Jalosta ei hopeajoukkueessa nähty tämän tuolloisen ruotsalaisseuran takia.
”Olimme tipahtaneet ennen olympialaisia alempaan loppusarjaan, eikä seura päästänyt minua lähtemään”, Jalonen harmittelee.
Ylen kommentaattorina Jalosen oli määrä toimia jo vuoden 2014 Sotshin kisoissa.
”Olin jo lupautunut. Kaikki oli jo sovittu, mutta lopulta Lev Prahan venäläinen omistaja pyysi ja toivoi, etten lähtisikään. Se kuvio kaatui siihen.”
Sekuntipeliä studiossa
Ensi kertaa Jalonen nähtiin tv-kommentaattorin tehtävissä kevään 2007 MM-kisoissa, jonka jälkeen hän on toiminut asiantuntijana myös MTV3:n lähetyksissä.
”Nautin televisiotöistä. Se on sekuntipeliä. Peli menee eteenpäin, minkä takia on kyettävä nopeasti jäsentämään asiat ja kertomaan näkemykset tilanteista.”
Entisenä Leijona-luotsina Jalonen tiedostaa paineet, jotka nykyinen päävalmentaja Antti Pennanen kantaa harteillaan. Niiden kanssa pitää oppia elämään.
”Pitää olla paksu nahka. Ei pidä loukkaantua, eikä katkeroitua. Pitää pystyä keskittymään valmentamiseen ja johtamaan Leijonia edestäpäin.”
Leijonat puolustaa Milanossa olympiakultaa, jonka Suomi voitti historiallisesti neljä vuotta sitten Pekingissä. Tempun uusiminen ei ole Jalosen mukaan mahdotonta, vaikka Suomi ei NHL-pelaajien voimin pelattavassa turnauksessa suosikkeihin lukeudukaan.
”Suomen vahvuus on aina ollut joukkuepelissä. Kun osataan pelata yhdessä, se auttaa olympialaisten kaltaisessa lyhyessä turnauksessa.”
Jalonen tekee kevään jälkeen paluun Suomi-kiekon pariin, kun hän palaa Kölnistä Suomeen Tampereen Tapparan peräsimeen. Viimeksi kultasormi valmensi kotimaan liigassa keväällä 2011, jolloin hän johdatti HIFK:n mestariksi.
”Olen ollut niin paljon pois Suomesta. Perheenkin kanssa siitä keskusteltiin, että nyt on oikea aika palata takaisin.”
Eläkevuodet eivät valmentajaa innosta, vaikka virallisesti eläkkeellä onkin.
”Mikään ei ole ikuista, mutta niin paljon rakastan jääkiekkoa ja tätä työtä. Sen takia päivittäisessä aherruksessa haluaakin olla mukana.”
Kommentit
Oma kommentti