Tyttäristä Siri hoitaa hevostilaa, Tara laulaa.
Kun aamu alkoi sarastaa, laulaja ja hevoskouluttaja Kari Vepsä, 73, avasi silmänsä Karkkilassa ison talonsa makuuhuoneessa. Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukavaa katsoa perheen 12-vuotiaan, suloisen jackrusselinterrieri Waltsun silmiin.
”Se nukkuu meidän sängyssämme. Sanoin sille, että tässä me vanhat ukot heräilemme”, Kari hymyilee.
Hänen omat kiireensä hevostilalla ovat jo hieman vähentyneet, sillä hevosyrityksessä on tehty sukupolvenvaihdos, ja ohjakset ovat nyt Siri-tyttärellä. Toki Kari itsekin osallistuu yhä toimintaan muun muassa hevoskouluttajana, ja aina jotain pientä tekemistä on talleillakin. Siri perheineen asuu samassa pihapiirissä, mikä sekin on suuri ilonaihe.
”Muistan, kuinka lapsena mummolassa sukupolvet asuivat lähekkäin. Nykyään perheet on revitty erilleen kauas toisistaan”, Kari toteaa.
Silmiin syttyy tuttu loiste, kun Kari alkaa puhua hevoskoulutuksesta. Hän tunteekin hevosten sielunmaailman perinpohjaisesti. Hevostilalla on hoitohevosia ja omia ratsuja yhteensä parisen kymmentä, joten töitä riittää. Kari on onnellinen siitä, että hänen ei kuitenkaan enää tarvitse sännätä hätiin, jos jokin ongelma talleilla yllättää. Onneksi Siri-tytär on kasvanut hevosarkeen, ja osaa kouluttaa ja hoitaa hevosia ammattilaisen ottein. Myös Sirin ja hänen puolisonsa Pertun tyttäret Verona ja Vienna viihtyvät hyvin hevostilalla.
”Sukupolvenvaihdos on ollut minulle hyvin tärkeä asia. On uskomattoman hienoa, että tiedän tyttäreni osaavan hommat. Myös hänen miehensä Perttu on hyvin taitava käsistään”, Kari huomauttaa.
Lue myös: Kari Vepsä: ”Olen antanut kasvot tälle syövälle”
Ikänsä hevosten parissa työskennelleenä hänestä tuntuu aivan ihmeelliseltä, että lomalle voi lähteä ilman huolta hevosista.
”On todella rentouttavaa tietää, että hommat hoituvat kotona. Voin kerrankin lomailla ilman stressiä. Marraskuussa lähdemme taas etelän lämpöön. Tosin onhan minulla aina etelänlomillakin laulukeikkoja, ja järjestän myös siellä hevoskoulutusta.”
Hevosille huudetaan
Samassa ajatus kiertyy hevosista ihmisiin. Hän puhuu hevoskoulutuksen ohella hevosten omistajien koulutuksesta, sillä siinä riittää työsarkaa. Kari on nähnyt ihmisten rimpuilevan hevostensa kanssa, kuten hän asian ilmaisee. Hän on jo vuosia miettinyt, että hevosen omistajilla pitäisi olla ”hevosajokortti”, ihan kuin ajokortti autoa ajavilla. Liian usein esimerkiksi teinille ostetaan oma hevonen, ja sitten sitä ei osatakaan kouluttaa tai pitää oikein. Silloin tarvitaan apua.
”Olen kuullut, kuinka teinitytöt huutavat hevosille. He raivoavat aralle eläimelle, mikä on tietenkin aivan väärin. Hevonen on arka laumaeläin, joka reagoi potkaisemalla, puremalla tai pakenemalla. Hevoselle ihminen on susi, uhka. Sen täytyy oppia kunnioittamaan ihmistä, ja ennen kaikkea sen pitää voida luottaa ihmiseen”, Kari painottaa.
Kari on todennut, että hevoskoulutuksen tarve on koko ajan lisääntynyt. Hän kertoo surullisesta tapauksesta, jossa hevonen pääsi potkaisemaan omistajaansa niin pahasti, että hänet vietiin teho-osastolle.
”Kun käy pahasti, voi olla kyse elämästä ja kuolemasta, kuten tässäkin tapauksessa. Hevosta täytyy osata käsitellä. Tärkeintä on voittaa sen luottamus. Kun lähestyt hevosta, sano sille päivää ojentamalla kätesi. Pidä itsesi aina rauhallisena”, Kari neuvoo.
Liikutuksen hetket
Siristä ajatus siirtyy toiseen rakkaaseen, Tara-tyttäreen. Siri ja Tara ovat Karin aiemmasta liitosta, ja tytärten ja isän välit ovat hyvin lämpimät. Kari toteaa, että lapset ovat hänelle aina lapsia, vaikka heillekin ikää kertyy.
”Aina olen ollut tavoitettavissa, jos heillä on ollut jokin hätä tai ongelma”, Kari sanoo liikuttuneena.
Liikutuksen aiheita on ollut enemmänkin. Viime kesänä Kari saatteli Taran avioliiton satamaan upeissa Haikon kartanon maisemissa Porvoossa. Taran aviomies on lahjakas kitaristi Lauri Yrjölä, ja pariskunta myös esiintyy yhdessä. Vihkiminen tapahtui ulkona heinäkuisessa helteessä.
”Siinä olivat kuumat paikat monella tavalla”, Kari keventää, vaikka liikutus näkyy katseesta.
Tara on perinyt isänsä musikaalisen lahjakkuuden. Vajaat kymmenen vuotta sitten Tara alkoi esiintyä Tara & Aava -kokoonpanolla laulaen myös isänsä singlellä Niin kuin meren hiekkaa. Sittemmin hän on valmistunut musiikin ammattilaiseksi Helsingin Metropolia-oppilaitoksesta. Tara soittaa pianoa, mutta pääinstrumentti hänellä on laulu. Miltä mahtaa tuntua laulajana pitkän uran tehneestä isästä?
”Olen sydänjuuriani myöten onnellinen siitä, että Tara on löytänyt musiikin. Huomattuani hänen lahjakkuutensa taisin vähän patistaakin häntä musiikin pariin. Ostin kitaroita ja PA-laitteita.”
Hänelle on ollut tärkeää myös se, että tytär on nähnyt läheltä musiikkimaailman arjen. Tara on isänsä tavoin ymmärtänyt, että muusikon ja laulajan elämä on työtä, ei show-maailmaa.
”Se oikea elämä on sitten kotona. Koska tiedän laulajan ja muusikon elämän epävarmuuden, olenkin sanonut Taralle, että opiskele itsellesi myös toinen ammatti. Tara on valmistunut kosmetologiksi”, Kari kertoo.
Taraan liittyy häiden lisäksi toinenkin hetki, jota Kari ei unohda koskaan. Hän oli kuuntelemassa tyttärensä valmistujaisissa päättötyönä tehtyä konserttia, jossa Tara ja muut valmistuneet esiintyivät. Siinä loksahtivat leuat isältä ja kyynel kimmelsi silmäkulmassa.
”Katsoin ja kuuntelin suu auki heidän esitystään. Miten upeita ja lahjakkaita nuoria! Heidät olisi voinut lähettää minne päin tahansa maailmaa esiintymään”, Kari ihmettelee.
Kirjoittaja: Reija Kokkola
Kommentit
Oma kommentti