KESÄRAVIT KOKEMÄELLÄ

Timo Soini

Tämä kesänä pysyn kotimaassa. Suomi on mainio maa matkailtavaksi. Olen saanut elää ne ajat, jolloin maaseutu oli asuttu ja lehmihaat olivat arkipäivää. Nykyisin keväällä näytetään suorana netissä, kun Viikissä lehmät pääsevät kesälaitumelle ja katsojia riittää.

Vietin lapsuuden kesäni Sastamalan Heinoossa. Siellä sain ravikipinän Ystävyyden talosta, Pakasilta. Syntyi perinne ja muistoja. Pääsin ensimmäistä kertaa Kokemäen Juhannusraveihin vuonna 1977 ja siitä lähtien tähän asti olen käynyt kaikissa Juhannusraveissa , paitsi 1988, kun en saanut armeijasta lomaa ja koronavuoden Juhannuksena, jolloin raveja ei järjestetty. Touhutippa nenänpäässä odotan tämän kesän kisoja ja savubroileria, hiilikanaa.

Kokemäellä puukatsomossa aika pysähtyy. Maisema on ollut sama vuosikymmeniä. Naisten kesämekot, miesten lippalakit, pulloja keräävät pojanklopit, kesävieraat kaupungista, lähes pakolliset sadekuurot. Kaikki niin kuin ennen. Ikuisuuden kosketus. Parasta paikan päällä.

Kokemäen ravit ovat minulle elämän kartta. Kerrostumia alkaa olla. Sattunut on kaikenlaista. Nähtynä maita ja mantuja, koettuna kahakoita, kannustusta, kärttyisyyttä ja kiitosta. Uudet perunat ja niiden kanssa voita, sen elämämyksen haluan antaa ja saada meille kaikille ja toisena; kesäravit Suomen luonnossa. Kaukana kavala maailma.

Tässä kesävinkki: Jos Juhannus on jo varattuna, mutta kalenterissa tilaa. Mene kesäraveihin. Yksin, kaksin ja porukalla. Niitä on eri puolilla Suomea, aivan mahtavia paikkoja. Pihtipudas, Loviisa, Jämsä , Lieksa, noin niin kuin aluksi. Avaa siipesi ja anna auringon paistaa ja jos sataa, anna mekon ja lippiksen kastua. Kesäsade kuivuu nopeasti ja mielesi virkistyy.

Tee jotain eri lailla kuin tavallisesti, anna tien viedä. Näet Suomea, meidän maata. Kuule kavioiden kopse, anna anjovisleivän murujen pyöriä hampaissa, juo limsaa pullon suusta, kohtaa persoonien väriloisto ja elä hetki täysillä.