Antero Mertaranta kertoo Kirkko ja kaupunki -lehdessä tilanteesta, jolloin korkki meni kiinni. Lopullisesti.
Mertarannan vauhdikas elämä työkeikoilla maistui. Työpäivät olivat pitkiä ja yöt vieläkin pidempiä. Haastattelussa todetaan, että alkoholilla oli osuutta asiaan.
Sitten vuonna 2009 tapahtui jotain.
– Muistan sen yhä hyvin. Talviaamu, seisoin parkkipaikalla 30 asteen pakkasessa. Taas karmea krapula, niin paha olo, ettei pystynyt ottamaan edes loiventavia. Kirosin itselleni, että nyt tämä loppuu tähän, Antero Mertaranta kertoo Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
– Ja se loppui kuin seinään. Panin kaiken uusiksi, ruokavalionkin. Sen jälkeen en ole ottanut edesä liköörionvehtia.
Hän kertoo elämänarvojensa olevan perua vuosiltaan seurakuntanuorena.
– Kaikki arvoni ovat siementä vuosiltani seurakuntanuorena: lähimmäisenrakkaus, anteeksianto, ymmärrys toista ihmistä kohtaan. Seurakunnassa sai olla nuori omine vaikeuksineen ei tuomittu.
Mertaranta täyttää tammikuussa 70 vuotta. Häntä on pyydetty viihdeohjelmiin kertomansa mukaan ”niin miljoona kertaa”. Hän ei kuitenkaan ole lähtenyt. Hän ei tarvitse julkisuutta.
– Teen työni ja poistun, hän toteaa haastattelussa.
Elämää ilostuttavat lapset ja läheiset ympärillä, ja myös lukeminen ja liikunta. Työ on myös tärkeää, koska hän pitää siitä. Sukuun on myös pian tulossa isoisä-Anterolle toinen lapsenlapsi.
Naisystävällä on tytär, joka laittaa miehen sykkyrälle.
– Ihana tyttö, olen hänen solmussaan. Minä olenkin aika vekkuli poika, kun pääsen näiden lasten kanssa puuhaamaan. Tämä on hienoa aikaa, Antero toteaa.
Lähde ja lainaukset: Kirkko ja kaupunki
Kommentit
Oma kommentti