Oli vuoden 2011 kesä Haminassa ja tuolloin viisitoistavuotias Lassi Lappi oli juuri saanut mopokortin. Hän lähti kaveriensa mukaan päristelemään maantielle uudenkarhealla ajokillaan. Tähän päättyvät Lassin muistikuvat kohtalokkaasta tapahtumasta.
– Siitä eteenpäin kaikki perustuu kavereideni, poliisin ja lääkäreiden kertomuksiin, Lassi aloittaa uskomattoman selviytymistarinansa.
Kertomusten mukaan mitä luultavimmin liian lähelle toisiaan ajautuneet mopot aiheuttivat sen, että Lassi suistui tieltä kovassa vauhdissa.
– Mopo meni nurin ja minä lensin maatalon pihan ja ruusupuskien yli, ja pamahdin pää edellä talon seinään. Se oli melkoinen tälli, sillä kypärä meni palasiksi ja talon sisällä tippui tauluja seiniltä.
Lassin kaverit soittivat heti hätänumeroon. Ambulanssi kiidätti tajuttoman pojan Kotkan keskussairaalaan.
Ensimmäisenä Lassille tehty pään magneettikuvaus paljasti heti, että vammat olivat todella vakavia. Seuraavaksi poika kiidätettiin vauhdilla Helsinkiin Töölön sairaalaan.
– Aivoni olivat repeytyneet. Isälleni sanottiin, että nyt pitää varautua pahimpaan. Poikasi kuolee.
Lassi makasi teho-osastolla koomassa hengityskoneessa. Ensimmäisen viikon jälkeen todettiin, että poika saattaa sittenkin jäädä henkiin, mutta aivokuolleeksi. Tässä vaiheessa Lassin vanhemmat olivat jo muuttaneet lähelle sairaalaa Ronald McDonald -lastensäätiön ylläpitämään taloon.
– He olivat joka ikinen päivä vierelläni toivoen parasta. Isäni otti varta vasten töistä vapaata voidakseen olla tukenani.
Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja pikkuhiljaa Lassin elintoiminnot alkoivat palata. Eräänä päivänä pojan silmätkin aukesivat, mutta hän ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan.
Sisukas Lassi puri hammasta ja teki pitkää päivää ammattilaisten ohjauksessa liikeratojensa palauttamiseksi.
– Alussa kaikki oli todella kömpelöä ja usko oli välillä tiukassa. Liikuin tuen avulla, törmäilin esineisiin ja seiniin, puhe mongerteli, muisti pätki ja vireystilani vaihteli jyrkästi. Nukuin suurimman osan päivästä.
Lassi kuvailee kyseistä ajanjaksoa elämässään totaalisen uudeksi aluksi.
– Jouduin opettelemaan kaiken uusiksi. Harjoittelin ilmeitä, esimerkiksi hymyilemistä peilin edessä, kun en kerta kaikkiaan aluksi tiennyt, miten se tehdään.
Sinnikkyys toi tulosta. Lassi huomasi, että säännöllisestä kehon harjoittamisesta, ruokailuajoista ja elämänrytmin tasaisuudesta tuli vahva kivijalka hänen paluulleen kohti normaalia elämää. Lassin elämästä kertoo Hymyn painettu lehti. Tänään Lassi puhuu, kävelee ja treenaa salilla kuin kuka tahansa.
Kommentit
Oma kommentti