MTV:n uutiset täytti syyskuun alussa 40 vuotta. New Yorkin World Trade Centerin terrori-iskun aikaan Maikkarilla työskennelleet uutisankkurit kertovat painetussa Hymyssä, kuinka työt hoidettiin aikana, jollaista ei olisi voinut kuvitella koskaan tulevan.
Yksi kertojista on legendaarinen Upi ”Urpo” Martikainen.
Urpo oli Kymmenen uutisten ankkurivuorossa Leena Kaskelan kanssa.
– Istuimme uutisdeskillä iltapäivän rauhassa odotellen ruokatuntia. Seurasin toisella silmällä monitorista CNN-televisiokanavan uutisia. Jäin ihmettelemään, miksi kuva ikään kuin pysähtyi paikalleen rakennuksen seinään.
Martikainen otti luurit korvilleen ja seurasi, miten CNN-yhtiön uutisankkuri aivan rauhallisesti kertoili, että he ovat saaneet New Yorkista tiedon että WTC-torneihin oli iskeytynyt lentokone.
Martikainen mainitsi asiasta Kaskelalle. He alkoivat yhdessä seurata, mistä mahtoi olla kysymys.
– Nousin kertomaan tilanteesta uutistuottajalle ja aprikoin, mahtaisiko tässä olla syntymässä jotain sellaista, joka edellyttäisi ylimääräistä lähetystä.
He pohtivat mitä tehdä, koska mitään kovin dramaattista ei alkuvaiheessa ollut havaittavissa.
– Samassa silmiemme edessä tuli toinen kone, joka räjähti rakennuksen sisällä. Silloin ei ollut epäilystäkään: tässä oli kyseessä ISO UUTINEN.
Siitä alkoi uskomaton työrupeama.
– Muutamien minuuttien kuluttua sähkeuutisten toimittaja Maija Lehmusvirta teki nopean ylimääräisen lähetyksen. Kello 17 lähtien alkoivat uutiset, joita kesti yöhön asti. Niitä istuin vetämässä ilman käsikirjoitusta, vain tv-monitorien kuvan ja toimituksen järjestämän tiedotemateriaalin varassa, Upi muistelee.
Siitä hetkestä tietysti muuttui kaikki. MTV peruutti illan ohjelmistosta lähes kaikki muut ohjelmat.
– Oli todella vaikeaa selostaa viileän asiallisesti sellaista, jota ei ole koskaan tapahtunut, eikä sen pitäisi edes olla mahdollista – ja joka siitä huolimatta kuitenkin yhtäkkiä tapahtuu omien silmien edessä.
Martikainen sanoo, että kaikki tuon mittaluokan katastrofiuutiset – joissa menetetään tuhansittain ihmishenkiä – tietysti järkyttävät, mutta silloin on käännettävä tietoisesti ”ammattirutiini” päälle; tämä tilanne on hoidettava ammatillisesti loppuun asti.
– Pitää olla sama asenne kuin ambulanssien ensihoitajilla: vaikka eteen tulee mitä tahansa järkyttävää, työ tehdään ensin ja omat tunteet käsitellään myöhemmin.
Lue juttu lehdestä. Sen on kirjoittanut Marja Nyman.
Kommentit
Oma kommentti