Marsalkka Mannerheim vietti viimeiset vuotensa Glionin kylässä, Sveitsin Montreux´ssa. Hengästyttävissä järvi- ja alppimaisemissa syntyivät myös hänen muistelmansa. Mannerheim vetäytyi Valmontin klinikalle vakituisemmin keväällä 1948 ja eli siellä vuoden 1951 tammikuuhun, aina kuolemaansa asti.
Hymy kävi Marskin jalanjäljillä Sveitsissä. Tapasimme muun muassa Steffenin teehuoneen entisen omistajan Erica de Boer-Steffenin, joka muistaa vielä ajat, jolloin Suomen entinen presidentti oli tuttu näky kantapöydässään.
– Hän tuli aina puoli yhdentoista ja puoli kahdentoista välillä. Hän oli komea, korrekti ja ystävällinen, muistaa Boer-Steffen, joka oli tuolloin vasta 12-vuotias tyttönen.
Steffenin perhe tunsi Marskin muutoinkin kuin ravintola-asiakkaana. Hän tuli heille tutuksi joulupäivänä 1947, jolloin ulkona myllersi kaamea lumimyrsky. Oveen koputettiin. Siellä oli marsalkan esikuntaa, joka kertoi Marskin jääneen autoineen lumeen kiinni. Marsalkka tuli odottamaan toisen auton tuloa, ja perhe tarjosi hänelle kuumaa juotavaa.
Lue myös: Itsenäisyyspäivänä ikkunalle sytytetään kaksi kynttilää – tiesitkö miksi?
Carl Gustaf Emil Mannerheim oli vapaaherra, itsenäisen Suomen toinen valtionhoitaja(1918–1919), kuudes (1944–1946), sotien aikainen puolustusvoimien ylipäällikkö (1918–1919 ja 1939–1945) ja S Suomen marsalkka.
Ennen Suomen itsenäistymistä Mannerheim palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarillisessa armeijassa, jossa osallistui Venäjän-Japanin sotaan ja ensimmäisen maailmansodan itärintaman taisteluihin. Mannerheim käytti itsestään useimmiten etunimeä Gustaf.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2012.
Kommentit
Oma kommentti