Monessa liemessä keitetty Markku ”Mato” Valtonen, 66, on virallisesti eläkkeellä, mutta vapaaherran elämästä mies ei haaveile.
– Ei minusta ole vain ”olemaan”, hän sanoo Hymyn painetun lehden jutussa toimittajallemme Juhamatti Niemiselle.
Olet julkaissut juuri elämäkertakirjan Hullunrohkea monitoimielämä (Docendo). Minkälainen urakka se oli?
– Pari vuotta kirjaa tuli palloteltua ja tehtyä. Työ oli aikamoista salapoliisityötä, kun piti muistella mitä on tullut tehtyä. Yksi muisti yhtä, toinen toista. Niistä muodostui totuus.
Sinulla on titteleitä vaikka muille jakaa ja olet ollut vuosien saatossa monessa mukana. Mistä olet saanut virtaa kaikkeen?
– Olen ollut jo lapsesta saakka vilkas, mutta suurimpana elämänkouluna toimi Sleepy Sleepers. Bänditoiminnan kautta ymmärsi, että asioita voi tehdä, kunhan ryhtyy vain tekemään. Kun tekee jotain, se palkitsee. Toki pettymyksiäkin on mahtunut uran varrelle, mutta niistä pitää oppia. Positiivinen elämänote kantaa pitkälle. Kun maailman näkee kivana paikkana, on elämällä myös paljon annettavaa ja uskaltaa tehdä asioita.
Täytit keväällä 66 vuotta. Siintävätkö eläkepäivät mielessä?
– Ei minusta ole vain ”olemaan”. Se ei sovi minulle. Minulla pitää olla olemassa aina joku juttu, mikä pitää kiireisenä.
Elämän sinulle opettama anti?
– Täytyy oppia elämään ihmisten kanssa. Ei kukaan pysty touhuamaan kaikkea yksin, vaan tärkeää on koota hyvä porukka ympärille ja on annettava tilaa muille.
Kadutko mitään?
– En varsinaisesti, mutta suurimmat virheet jättäisin tekemättä. Jälkeenpäin niillekin on oppinut myhäilemään. Piti nekin kokea, jotta tietää missä näppinsä polttaa.
Lue loput lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti