Matti Nykäsen kuolemasta tulee ensi kuussa kuluneeksi jo kaksi vuotta. Pia Nykänen kertoo elämästään painetussa Hymyssä. Hän toteaa, että surussa tukena on ollut hänen täysi-ikäistynyt poikansa, Miska, joka on etäopiskelun takia ollut paljon kotona.
Miska opiskelee ammattikoulussa autonasentajaksi ja valmistuminen häämöttää tulevana kesänä. Sitten koittaa armeija Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä.
– Kyllä pojan armeija pitää käydä. Mies tehdään siellä, jos tehdään, Pia hymyilee.
Miska muistelee lehdessä lämmöllä edesmennyttä isäpuoltaan.
– Meillä oli hyvä suhde, tulimme hyvin toimeen. Matti oli huumorintajuinen ja muutenkin mukava, Miska kuvailee.
Kun Miska oli yläasteella, tavanomaista oli, että Matti vei hänet kouluun.
– Välille tehtiin pihahommia yhdessä. Haravointia ja lumenluontia. Ja toisinaan korjattiin Pappa-Tunturia.
Miska oli 13-vuotias, kun Matti tuli heidän elämäänsä.
– Kaverit vähän ihmettelivät…
Parhaana muistona Miskalle on jäänyt hänen Pia-äitinsä ja Matin häät.
Lehdessä Mika Lahtosen kirjoittamassa ja Kari Pekosen kuvaamassa jutussa Pia kertoo myös uudesta tragediastaan, joka ajoi hänet sairauslomalle.
Paras mies on kuollut mies?
Antaisivat Matin jo olla.