Mikko Alatalo täytti vastikään 70 vuotta ja kertoo elämästään Hymyn painetun lehden laajassa haastattelussa, joka on Juhamatti Niemisen käsialaa. Hän kertoo myös sairastuneensa diabetekseen.
Mies oli tuntenut selkeitä oireita. Ruokailun jälkeen hän sanoo olleensa aina lähes tajuton.
Mikko meni työterveyslääkärille, joka passitti hänet laboratoriokokeisiin. Tulosten tultua lääkäri soitti potilaalle, ja huudahti ”herran jumala, sokeriarvosi huitelee kahtakymppiä, sut pitää viedä taksilla suoraan teholle Tampereelle”.
Mikko sanoo, että diagnoosi oli shokki, se pysäytti.
– Minut laitettiin tiputukseen, olin sen verran huonossa kunnossa. Soitin vaimolleni Seijalle, että olen poliklinikalla. Hän sanoi arvanneensa mistä oli kysymys, että minulla ei ollut kaikki kunnossa.
Nyt mies on tehnyt elämänmuutoksen, painoa on tippunut ja lääkitys on annettu.
– Olen jättänyt pastat ja perunat pois. Minulla on yksi pahe, rakastan leipää. Olen ostanut hiivatonta ruisleipää. Hiilihydraatteja pitäisi vähentää. Seija on tomera, hän huolehtii, etten syö mitä tahansa. Olen syönyt paljon samoja ruokia kuin hän, kohtuudella.
Mikko on diabeetikkona huomannut, että myös alkoholi uuvuttaa. Etenkin hänen suuresti rakastamiensa Jägermeisterin ja Jaloviinan – ”keikkamuusikon perusruokien” – käyttöä on pitänyt rajoittaa.
– Niitä pitää ottaa aika hallitusti. Sama koskee kaikkia alkoholituotteita. Aina se ei onnistu. Vietettiin rankka viini-ilta pari viikkoa sitten. Olin aika kipeä seuraavana yönä. En enää kestä sellaisia määriä. Ajat muuttuvat. Ei viinanjuonti ole enää meille vanhemmille muusikoille se juttu. Nuoretkaan eivät juo sellaisia määriä kuin Juice ja meikäläiset aikoinaan.
Absolutistiksi Mikko ei kuitenkaan aio ryhtyä. Hänen vaimonsa kuuluu viiniklubiin ja tilaa uutuustuotteita Alkosta ja suoraan ulkomailta. Niitä sitten maistellaan.
– Kun ollaan Espanjassa tai Italiassa, niin juodaan viiniä. Lasillinen tai kaksi, mutta ei enää pullokaupalla.
Kunnostaan Mikko pitää huolta lenkkeilemällä Ringo-koiransa kanssa Pispalassa.
– Kohta alkaa hiihtokausi, sitä odotan. Pääsee vetämään murtsikkaa ja laskettelemaan. Kahta asiaa toivon; että jalat kestäisi ja pää olisi niin hyvässä kunnossa, että muistaisin missä tunturissa olen, Mikko veistelee Hymyn painetusa lehdessä.
En ole koskaan tavannut lääkäriä joka ryhtyy siunailemaan potilaan kuntoa ja epäilen ettei ole Alatalokaan.