Kansanedustaja Paavo Arhinmäki lähti Hymyn mukaan seuraamaan kansalaisten arkitodellisuutta Helsingin Myllypurossa.
Pakkasaamu valkeni usvaisena Myllypuron Liikuntamyllyn luona, kun ruokajono jo kiermurteli satojen metrien pituisena.
Kansanedustajan kasvoilla välähti epäuskoinen järkytys. Ihmisiä oli kuin meren mutaa.
-En usko, että tänne kukaan huvikseen tulee, Arhinmäki totesi, vaikka eduskunnassakin moni hänen mukaansa uskoo, että ruokaa jonottaa moni sellainenkin, joka ei sitä tarvitsisi.
Mitä jonottajat kertoivat parlamentaarikolle? Mitä paikalla tapahtui? Lue maaliskuun Hymystä koko reportaasi.
Pärjäisikö Arhinmäki sitten itse ruokakassin sisällöllä?
-Syön aika yksinkertaisesti. Herkkuni on soijarouhe-makaronilaatikko, joka on ihan kohtuuhintaista. Ruokaa ostamme kotiin varmaan vain noin 200 eurolla kuukaudessa, Arhinmäki kertoi.
Leipäjonoongelma ratkeaisi, jos leivän jakaminen lopetettaisiin.
Leipäjonojen ylläpito on raskaan sarjan sabotaasia.
parasta olisi että sossusta saisi kupongin ja ainoastaan sillä saisi ruokaa tai että pieni tuloisiet eläkeläiset saisivat samanlaisen kupongin.en ymmärrä tommosta märehtimistä keskituloisilta!!!!!!
Ruokajonoissa on oikeasti ruokaa tarvitsevia, mutta liian paljon myös niitä ahneita, jotka kehuu sillä, että ”näin sitä säästetään”. Tunnen muutaman ihan hyvin toimeen tulevan ( enkä ole ainoa), jotka käy ruokajonoissa parissakin paikassa, koska se on kuulemma aina ”Sentti kotiin päin”. Onko tuo muka ilmaisruoka jakelun tarkoitus? Voisiko ruokajakelussa olla jokin karsinta, että apua saa ne, jotka sitä oikeasti tarvitsee? Eläkepäätös tai sossun todistus?