Tamperelainen terapeutti Päivi Niemi hymyilee paljon. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa hän makaa omassa verilammikossaan ex-miehensä pahoinpitelemänä. Kasvot täysin runneltuina ja kädet verijuomuilla paksun kepin jäljiltä. Tai tilannetta, jossa hän juoksee mutkitellen karkuun, kun mies yrittää ampua häntä. Kun hän oksentaa 16-vuotiaana jääkylmän asuntoauton ikkunasta ulos ja vetäytyy takaisin horrokseen.
– Fyysisiä arpia katsot varmaan parhaillaan, Päivi sanoo ja näyttää ylähuulessa näkyvää jälkeä ja käsivarsien juomuja.
Päivin elämä lähti alamäkeen hänen ollessaan teini-ikäinen. Sitten alkoivat vaikeudet. Yrittäjä-isä alkoi sairastella, mikä johti taloudellisiin ongelmiin. Isä lievensi stressiä alkoholilla, ja niin teki äitikin. Päivistä tuli saatananpalvoja. Mustan magian tekstit kiehtoivat.
– Eihän me oikeasti ymmärretty mistään mitään. Tavallaan touhu oli aika viatontakin, mutta siitä sai sellaisen sopivan voimantunteen, Päivi pohtii.
Päivi ajautui vääriin piireihin. Lähisuhdeväkivalta kesti pitkään ja oli raakaa. Lopulta hän tuli uskoon, mutta väkivaltaa hän katseli monta vuotta sen jälkeenkin.
Erään kerran Päivi olisi luultavasti hakattu hengiltä, ellei ex-miehen isä olisi tullut paikalle. Väkivalta oli myös äkillistä, eikä kohtauksia voinut aavistaa ennalta. Huumepäissään mies repi Päivin yöllä ylös sängystä, vaikka hänen piti mennä aamulla töihin. Sitten harhainen mies vaati tunnustamaan, kenen kaikkien kanssa Päivi oli muka maannut.
– Tunnustin tai en, turpaan tuli. Hän saattoi lyödä minut tajuttomaksi. Hän myös piti minua vankina aseen kanssa ja otti puhelimen pois. Kerran hän jahtasi minua aseen kanssa ja ampui kohti. Mutkittelin, eikä hän osunut, Päivi sanoo vieläkin muistoistaan järkyttyen.
Lue koskettava tarina lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti