Päivikki Palosaaren yhdessä tämän puolison Mika Latvan kanssa luotsaaman Tonttulan elämyskylän pihapiiri sai loppuvuodesta uuden ilmeen Joulupukin talon myötä.
Rankan suolistosairauden kokenut Levin keisarinna Päivikki Palosaari kertoo työnteon olevan elämäntapa, josta ei pysty luopumaan. ”Olen yrittäjä hautaan saakka.”
Porot kuuluvat Tonttulan vetonauloihin, sarvipäitä hoitaa laulava poromies Rami Orajärvi.
Valkoisena hohtava tykkylumi on kuorruttanut puut Kittilän Könkäällä, Ounasjoen rannalla. Idyllisen pihapiirin katseenvangitsijana loistaa lasiseinäinen rakennus, Joulupukin elämystalo, joka on Levin mahtinaisena tunnetun Päivikki Palosaaren, 68, luotsaaman Tonttulan elämyskylän pitkän unelman täyttymys.
Elämystalon täydentää viereen kohonnut perinteinen hirsitalo, joka toimii varsinaisena joulupukin kotina. Kokonaisuuden pinta-ala kohoaa yli tuhanteen neliöön, jolle hintaa kertyi runsaat neljä miljoonaa euroa.
”Olin miettinyt Joulupukin taloa omassa päässäni ensi kertaa jo kymmenen vuotta sitten, mutta rakentamaan päästiin vasta viime keväänä”, Päivikki Palosaari hymyilee.
Rakentamiselle oman haasteensa muodostivat tavaroiden toimitusajat, joiden roudaaminen Lappiin satojen kilometrien päästä ei ole niin yksinkertaista.
”Joka aamu tiesi, että meillä on kiire. Saimme rakennuksen käyttöönottoluvan lopulta päivää ennen avajaisia”, Päivikki siunailee.
Levin keisarinnaksi tituleeratun Päivikin ja tämän puolison Mika Latvan kotikartano, yli 800 neliön Blueberry Villa (suomeksi mustikka) sijaitsee Tonttulan naapurissa Ounasjoen rannalla, eikä hän malttanut itsekään pysyä poissa rakennustöistä.
”En ole mikään päältä katsoja, vaan tykkään osallistua kaikkeen tekemiseen itsekin. Keväisin olen laittamassa kukkia. Puutarhanhoito on suuri intohimoni, mutta en vieroksu laittamasta käsiä sontaankaan.”
Työnteon mallin Päivikki peri samoissa maisemissa sijainneen lapsuudenkotinsa maatilalla, jossa heinätyöt tulivat tutuksi.
”Isäni oli raivannut umpimetsää pelloksi, jossa teimme heinätöitä aamusta iltaan. Poljimme heiniä ladossa ja olimme tappityttöjä. Se oli puurtamista, minkä jälkeen pääsi jokeen uimaan ja taas jatkettiin.”
Päivikki sai 1990-luvun alussa 4,2 hehtaarin alueen isältään ennakkoperintönä.
”Aloin saman tien rakentamaan tällaista systeemiä. Rentoutumisen ja rauhoittumisen tyyssijaa, jossa vaalitaan vanhoja perinteitä ja esiteltäisiin suomalaisia käsityötaitoja. Kaikki rakennuksetkin on tehty vanhoista hirsistä.”
Tilan päärakennuksena toimii nimikkoravintola Tonttula. Valtavan kokoiset koristetontut toivottavat sisään tervetulleeksi. Seinillä komeilee ryijyjä, joita Päivikki on itse hankkinut matkoiltaan.
”Niitä on satoja. Mahdoton määrä”, Päivikki tunnustaa.
Taivaanvalkeina alun perin tunnettu paikka on vuosien saatossa laajentunut noin 35 hehtaarin elämys- aktiviteettipuistoksi, joka kansainvälisten turistien lisäksi houkuttelee ulkomaisia kuvausryhmiäkin. Tänä vuonna alueella kuvataan kahta kansainvälistä elokuvaa sekä kotimaista Kyllä isä osaa -elokuvaa.
”Viime joulukuussa Iso-Britannian BBC kävi tekemässä suoraa aamutelevisiota, jonka näki uusintojen ansiosta 450 miljoonaa ihmistä. Poromiehemmekin saivat kuulla tänne tulleilta brittituristeilta, että olivat nähneet heidät televisiosta.”
Joulupukin talon ja elämyskylän lisäksi alueelta löytyy hotelli, ravintolaita kuin lasikattoiset revontulipyramidit.
Paikka toimii vastakohtana vilkkaudestaan tunnetulle Levin keskustalle, jossa Päivikin kädenjälki näkyy myös vahvana. Tunnettavuutta on tullut etenkin legendaarisen Hullu Poro -hotellin kautta, jonka piharakennuksessa hän aikanaan asui lapsiensa ollessa pieniä.
”Se oli aikaa, kun olin aina töissä. Kun sain hotellilla aamiaisen tehtyä, juoksin kotiin ja vein lapset hoitoon. Sen jälkeen palasin takaisin hotellille.”
Vakava sairastuminen
Ensimmäisen yrityksensä Leville Päivikki perusti vuonna 1981 yhdessä veljensä Jouni Palosaaren kanssa. Kyseessä oli pieni porogrilli, josta toiminta on laajentunut Hullu Poro -yritysryppääksi. Hotellien ja elämyskylän lisäksi siihen kuuluu peräti 16 eri ravintolaa. Niissä kaikissa on yhteensä 7 800 asiakaspaikkaa, mikä on suunnilleen saman verran kuin Kittilässä on asukkaita.
”Se tarkoittaa, etten ehdi muiden ravintoloissa käymäänkään, kun pitää yrittää koluta omia paikkoja. Käydä katsomassa, kuinka homma toimii”, Päivikki virnistää.
Kesällä 2019 Päivikki tosin joutui puhaltamaan pelin poikki, kun terveyshuolet olivat koitua kohtaloksi. Hän sairastui vaikeaan suolistosairauteen, jonka vuoksi joutui viettämään sairaalassa lähes kahdeksan kuukautta eri jaksoissa.
”Se oli kauheaa aikaa, johon liittyi vaikka ja mitä. Siinä tuli paljon erilaisia komplikaatioita. Vatsani avattiin 14 kertaa. Minua kuljetettiin edestakaisin kotiin ja sitten taas ambulanssilla Rovaniemelle ja Ouluun sairaaloihin vaikka kuinka monta kertaa. Samaan aikaan söin kovia kipulääkkeitä. Olin koko ajan toisten armoilla, enkä jaksanut sängystäkään nousta ylös.”
Pitää mennä eteenpäin
Samoihin aikoihin julkisuudessa puitiin Päivikin ympäristörikosta, jossa oikeus katsoi yrittäjän pitäneen tiluksillaan laitonta kaatopaikkaa. Päivikin mukaan he ajoivat hostellin rakennustyömaalta tontille puhdasta maa-ainesta, talonpurkujäte meni kaatopaikalle.
”Se oli ajojahti! He hakivat ensin veljelleni tuomiota hissijupakassa. Kun sitä ei tullut, he ottivat minut tikunnokkaan. En osannut edes puolustautua, kun pidin koko asiaa höperönä. Ei se ollut todellista, enkä tule asiaa koskaan sulattamaan.”
Oikeusprosessi oli pitkä ja raskas, minkä Päivikki uskoo vaikuttaneen myös hänen sairastumiseensa. Lopulta hänet tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
”Koin, että minua kohdeltiin huonosti. Se toi stressiä, mikä sai vatsankin reagoimaan.”
Vaikeuksien keskellä Päivikki sai tukea puolisoltaan Mika Latvalta. Pari on ollut yhdessä 15 vuotta, minkä ohella Mika toimii työasioissa Päivikin oikeana kätenä.
”Mika tuki minua niin paljon, että sairastui itsekin samaan sairauteen. Olimme hetken aikaa samaan aikaan sairaalassakin.” Sairaalarumban jatkuessa läheiset ja lääkärit huolestuivat Päivikistä, mutta tämä itse oli luottavainen selviytymisensä suhteen.
”En ikinä kuvitellut kuolevani. Kun minulla on ollut vaikeaa, olen aina tipahtanut polvilleni. Sitten on taas lähdetty eteenpäin. Ei pidä jäädä märehtimään, vaan mennä eteenpäin.”
Suolistosairauden jälkeen vauhtia on hidastanut liukastuminen, jonka myötä häneltä meni reisiluu poikki ja lonkka murtui.
”Siitäkin on selvitty, vaikka käveleminen edelleen vaikeaa onkin. Kävelen kuin ankka”, Päivikki hymähtää.
Kelkkailua keväthangilla
Laskettelurinteisiin Päivikillä ei puolikuntoisena ole asiaa, eikä hän siitä niin enää välitäkään.
”Enemmän käydään Mikan kanssa moottorikelkkailemassa. Sekin ajoittuu nykyisin pitkälti kevääseen, kun aurinko jo lämmittää.”
”Se on sellaista helppoa ulkoilua. Nautitaan maisemista ja keväthangista”, Mika lisää.
Sairastumisensa jälkeen Päivikki ja Mika katsovat tulevaan uusin kirkkain silmin – sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä he kävivät taannoin silmäleikkauksessa. He halusivat palkita itsensä Joulupukin talon valmistumisesta.
”Eipä tarvitse enää varoa silmälasien menevän koko ajan hukkaan, kun niitä ei tarvitse lainkaan.”
Joulupukin talon jälkeen Päivikillä riittää virtaa ja uusia ideoita, joita lähteä toteuttamaan. Puheissa vilahtaa paitsi Hullu Poro -hotellin uudistaminen, myös uuden hotellin rakentaminen, jolle löytyy tonttikin valmiina.
”Kun saan jotain valmiiksi, mietin jo seuraavaa. Pitää vain laskea rahoja tässä välissä, kuinka ne riittävät”, Päivikki toppuuttelee.
Onpa Päivikille ehdoteltu, että hän myisi bisneksensä ja alkaisi nauttimaan vapaarouvan elämästä. Kiinteistöomistusten arvo on kymmeniä miljoonia.
”Ei minulla ole niin hyvää mielikuvitusta, että keksisin käyttöä sille määrälle rahaa, jonka tästä bisneksestä saisin. Pärjään hyvin omalla eläkkeelläni”, Päivikki kuittaa.
Päivikin mieltä rauhoittaa omien tytärten innostus työn jatkamista kohtaan. Tyttäristä Riikka luotsaa Hullu Poron hyvinvointiosastoa, kun kuvataidetta opiskellut Piritta on ottanut roolia yhtiön luovana johtajana.
”Olemme aloittaneet tekemään sukupolvenvaihdosta. Tytöt alkavat vähitellen ottaa enemmän ja enemmän vastuuta.”
Kaikki langat Päivikki tosin aikoo pitää käsissään jatkossakin, vaikka takavasemmalle aktiivitoiminnasta siirtyisikin.
”En minä päätösvallasta luovu. Toivoisin, että saisin elää, olla terve ja tehdä kaikkia asioita niin kauan kuin suinkin. Töiden tekeminen, se on elämäntapa, jota ei pysty jättämään. Olen yrittäjä hautaan saakka”, Päivikki vannoo.
Kommentit
Oma kommentti