Koronavirusta siellä ja koronavirusta täällä.
Tiedotus on päivittäistä ja tunnittaista. Jotkut ahdistuvat ”maailmanlopun meiningistä”. Asiasta saa myös osviittaa Suomen suurimman keskustelupalstan Vauva.fin kommenteista. Eräässä aloituksessa kysytään kuinka paniikkihäiriöstä kärsivä voi näinä aikoina. Ja vastauksia satelee asianosaisilta:
-Huonosti. Tuntuu etten saa henkeä ja yöt on rankkoja.
-Huonosti. Meinasin saada paniikkikohtauksen eilen kaupan kassalla, vaikka menin kauppaan niin myöhään että siellä ei juuri edes ollut ihmisiä eikä jonoa. Eikä kassajonot oo yleensä ollut mulle mitään pahoja paikkoja, mut kaikki tää korona-ahdistus näköjään pahentaa kaikkea.
-Ahdistus on ollut todella voimakasta viime päivinä. Yritän oman hyvinvointini vuoksi sulkea asian mielestäni mahdollisimman hyvin, mutta se on vaikeaa etenkin iltaisin ja öisin kun tulee hiljaista ja pitäisi nukkua. Viime yönä nukahdin viideltä aamulla ja heräsin siihen kun mies parin tunnin päästä lähti töihin, seuraavaksi naapurissa alkoi remontointi. Tuli siis nukuttua tosi huonosti.
-Hyvin. Paniikkihäiriöni on/oli oire traumaperäisestä stressireaktiosta, joka johtui jo päättyneestä suhteesta, missä koin raakaa väkivaltaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mediassa leviävät kauhukuvat, eivät vaikuta minuun mitenkään. Etsin itse tietoa, jos haluan tietää asiasta. Sen lisäksi osaan arvostaa sitä, mitä minulla on.
-Ahdistusta ja kuolemanpelkoa, hyvinvointivaltion romahdusta.
THL:n kriisipsykologi Ferdinand Garoff toteaa, että paras tapa huolen ja stressin purkamiseen on omien arkirutiinien ylläpitäminen, oikean tiedon saaminen sekä asiaan liittyvän pohdinnan rajoittaminen ennen nukkumaanmenoa varsinkin.
Konkreettinen toiminta, kuten käsien pesu ja yleisöjoukkojen ja matkustuksen välttely, ovat myös hyvä keino pitää myös mieltä hallinnassa.
Kommentit
Oma kommentti