Perheenisä: Amputointi oli elämäni paras asia!

Nelikymppisen brittimiehen kohtalo on pelottava esimerkki siitä, kuinka perusterveeksi itsensä kokevan elämä voi muuttua silmänräpäyksessä.

Asiasta kirjoittaa painettu Hymy.

Ben Lovell, 41, oli vielä kolmisen vuotta sitten ruuhkavuosien oravanpyörässä.  Helmikuussa vuonna 2017 Ben alkoi kärsiä jalkakrampeista. Terveyskeskuslääkäri laittoi kivut puristuksissa olevan iskiashermon piikkiin. Viisi kuukautta myöhemmin oikea pohje muuttui vitivalkoiseksi. Sairaalaan kiidätetty Ben sai kuulla, että syynä on veritulppa.

Seuraavana syksynä pohkeen verenkiertoa yritettiin elvyttää ohitusleikkauksella. Seitsemän tunnin operointi ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Benille ilmoitettiin, että jalan amputointi polven alapuolelta olisi järkevin vaihtoehto. Saman vuoden marraskuussa raskaan päätöksen tehnyt Ben alkoi harjoitella elämää vain yhden terveen raajan kanssa.

– Se oli kyllä kova paikka. Minä, täysin terve työssäkäyvä mies, olin yhtäkkiä rampa, joka hilasi itseään persuksillaan pitkin lattiaa. Ennen vessassa käyntiä ja teekupin hakemista makuuhuoneeseen ei noteerannut millään tavalla. Nyt kaiken eteen piti tehdä kova työ, eivätkä asiat välttämättä silti onnistuneet.

Ben masentui. Vuoden päivät hän möyri itsesäälissä ja harkitsi jopa itsemurhaa. Tuskaa hän turrutti alkoholilla ja jopa huumeilla.

-Kun viimein totuin proteesiin, mieleni muuttui täysin. Amputaatio on parasta, mitä elämässäni olisi voinut tapahtua. Ilman sitä en olisi ruoskinut itseäni eteenpäin. Olen pystynyt aivan uskomattomiin suorituksiin ja tehnyt töitä itseni sekä muiden eteen. Olen kuin eri ihminen, mies kertoo Hymyn haastattelussa.

– Minä olen elävä esimerkki siitä, että kyllä tästä selviää. Proteesin avulla on mahdollisuus elää täysin normaalia elämää. Sopeutuminen ottaa aikaa, mutta epätoivoon ei kannata missään nimessä vaipua, mies jatkaa.