Pirkkalan marxilainen koulukokeilu – Suomettumisen huipentuma!

Kansakoulu, tarkastus, 1971
© /Otavamedia

Vaikka 1970-luku olikin läpipolitisoitunutta aikaa, onnistui Pirkkalan opetuskokeilu kohahduttamaan kansakuntaa. Tampereen kupeessa koululaisille yritettiin syöttää marxilaisuutta monistenipun avulla.

Huhtikuun 4. päivä 1975 Kokoomuksen kansanedustaja Kullervo Rainio kiipesi eduskunnan puhujapönttöön. Hän esitti Kalevi Sorsan johtamalle hallitukselle kirjallisen kysymyksen: Oliko hallitus tietoinen siitä, että maassa järjestettiin kouluhallituksen johtamana ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen valmistamana järjestelmällistä poliittista kiihotusta peruskoulun historian oppitunneilla julkisuudelta salassa ja oppilainen vanhempien tietämättä – mihin toimiin hallitus aikoi asian suhteen ryhtyä?

Rainio oli saanut tamperelaisen Aamulehden toimittajalta niin sanotun Pirkkalan monisteen. Lehden toimitukseen oli ottanut yhteyttä pirkkalalainen äiti, jonka tytär kävi peruskoulun viidettä luokkaa. Tytön matkassa oli kotiin kulkeutunut historian opetuksessa käytetty monistenippu, jonka otsikko kokonaisuudessaan oli: ”Historia 5. luokka. Ihmiskunnan kehitys yleispiirteittäin vanhimmista ajoista nykypäiviin saakka.”

Oppimateriaalina käytetyt monisteet olivat osa jo pari vuotta aikaisemmin aloitettua opetuskokeilua, jota ­testattiin Tampereen yliopiston psykologian laitoksen johdolla. Kokeilun pilottikouluiksi oli valittu Pirkkalan kirkonkylän ala-aste sekä Pirkkalan ­keskuskoulun yläaste ja lukio.

Se, että peruskoululaisille opetettiin ihmiskunnan historiaa, ei vielä riittänyt ylittämään pirkkalalaisäidin ärsytyskynnystä. Sen teki tapa, jolla monistenippu Suomen lähihistoriaa esitteli. Moniste myötäili neuvostoliittolaista historiakäsitystä. Eikä pelkästään myötäillyt, vaan sisältö oli kopioitu suoraan itänaapurin historiankirjoista, suurimmaksi osaksi Petroskoissa 1950-luvulla Karjalan sosialistisen neuvostotasavallan tarpeisiin painetusta suomenkielisestä oppikirjasta.

Sen mukaan esimerkiksi talvisota ei ollut alkanut Neuvostoliiton hyökkäyksestä, vaan syypäitä olivat Suomen herrat, jotka kaveerasivat fasistisen Saksan johtajien kanssa. Jopa YYA-Suomessa oppimateriaalin marksistisleninistinen sisältö oli ääriesimerkki Neuvostoliiton myötäilystä.

Poliittinen lyömäase

Pirkkalan monisteet olivat lehtijutun jälkeen kiertäneet eduskunnan kuppilassa ihmeteltävinä. Monistenippu levisi myös muualle maahan, kun se oli päätynyt erään liikemiehen haltuun, joka myi sen kopiota – tekijänoikeussyistä nopeasti kyhäämänsä esitelmän liitteenä – postimyynnissä 29 markan hintaan.

Suomessa oli vuonna 1972 siirrytty asteittain kaikille yhtenäiseen peruskouluun. Peruskoulu-uudistus oli ollut nyt hallitusvastuussa olevien sosiaalidemokraattien lempilapsi. Poliittisen kentän oikealla laidalla Kokoomus oli harannut uudistusta vastaan, koska oli pelännyt sen olevan liian sosialistinen projekti. Nyt Pirkkalan tapaus näytti todistavan pahimmat pelot todeksi. Skandaali haluttiin kaataa ennen kaikkea demareiden niskaan, vaikka monisteet olivatkin selvästi lähtöisin kommunistien vähemmistösiiven, taistolaisten punakynästä.

Pirkkalan kokeilun aikaan opetusministerinä oli SDP:n nouseva tähti Ulf Sundqvist ja kouluhallituksen pääjohtajana työskenteli demaritaustainen Erkki Aho. Molemmat olivat olleet aktiivisesti edistämässä peruskoulu-uudistusta.

Opetushallitus oli esitellyt hankkeen opetusministeriölle. Sen taustalla oli Tampereen yliopiston psykologian laitoksella toiminut PETO-tutkimusryhmä, jota veti professori Tapio Nummenmaa. Pirkkalassa käytetyn monistenipun oli laatinut opettaja Antti Penttilä. Ryhmän tarkoitus oli tutkia marxilaista kouluopetusta ja sitä, miten se muuttaisi oppilaiden maailmankuvaa.

Vaikka ryhmän vasemmistolainen maailmankatsomus oli hyvin tiedossa, sanoi Erkki Aho myöhemmin, ettei projektin esittelystä käynyt millään tavoin esille marxilaisen historiakäsityksen tuputtaminen oppilaille. Luvan kokeilun aloittamiselle oli antanut toinen opetusministeri, keskustalainen Marjatta Väänänen.

Pirkkalan kouluissa pyrittiin kahden viikon ajan välittämään kansainvälisyyskoulutuksen avulla oppilaille totuudenmukaista maailmankuvaa 1973. Oppilaat ihmettelemässä yhdessä rakennettua hökkelikylää., ESKO SALA / HS / LEHTIKUVA

Pirkkalan haamu kummittelee

Ulf Sundqvist vastasi eduskuntakyselyyn, ettei moniste täyttänyt niitä vaatimuksia, joita peruskoulun oppimateriaaleille oli asetettu. Marjatta Väänänen totesi kokeilun olevan skandaali. Pirkkalan monisteet tuomittiin eduskunnassa puoluekentällä laidasta laitaan. Myös SKDL:n enemmistö paheksui sitä. Ainoastaan kommunistien vähemmistösiipi, taistolaiset, piti noussutta kohua taantumuksellisena hyökkäyksenä opetuksen vapautta vastaan.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n julkilausumassa esitettiin jyrkkä vastalause sille, että koululaitosta oli Pirkkalassa yritetty käyttää yksipuoliseen poliittiseen kokeiluun. Pirkkalan projekti päätettiinkin lopettaa pian kohun noustua.

Vielä vuonna 2016 se pulpahti uudelleen otsikoihin, kun valtiotieteen tohtori, dosentti Jari Leskinen esitti tutkimuksessaan, että Pirkkalan opetuskokeilu oli paljon laajempi hanke kuin aiemmin oli haluttu antaa ymmärtää. Leskisen syyttävä sormi osoitti sosiaalidemokraattien vasemmistosiipeen ja opetushallituksen johtajaan Erkki Ahoon. Leskinen näki hankeen lähes salaliittona, johon osallistuneet olivat syyllistymässä maanpetokseen.

Ahoa, sen paremmin kuin muitakaan asiaan liittyneitä vasemmistolaisia, Leskinen ei tutkimukseensa haastatellut, vaan lähteinä toimivat ainoastaan oikeistolaisen Vapaan koulutuksen säätiön edustajat. Helsingin yliopiston emeritaprofessori Sirkka Ahonen totesikin kirja-arviossaan, että Leskisen tutkimus oli asenteellinen ja lähdeaineistoltaan yksipuolinen, eikä näin ollen täyttänyt tieteelliselle tutkimukselle asetettuja vaatimuksia.

Julki juuri Etykin kynnyksellä

Monisteiden pulpahdettua­ julkisuuteen toimittajat suunnistivat joukolla kohti Pirkkalaa. Koululaisille tämä oli elämys: heitä haastateltiin televisioon ja olipa journalistien joukossa oikea julkkiskin, Maalaispoika oon -hitillään pop-tähteyteen singahtanut Mikko Alatalo.

Vaikka kokeilu olikin ollut pahimman luokan aivopesua, oli se osin ollut koululaisille mieleen. Tunkkaisten monisteiden ohella se oli pitänyt sisällään myös muita elementtejä. Sen sijaan, että oppilaat olisivat kuunnelleet väsyneinä pulpeteissaan, mikäli mahdollista, vielä väsyneempää opetusta, he pääsivät ulos luokista väsäämään barrikadeja ja opettelemaan mielenosoittamista. Rakensivatpa koululaiset slumminkin, jossa saivat järjestää kansannousun. Olihan tuo kaikki toiminnallista vaihtelua Pähkinäsaaren rauhan vuosiluvun pänttäämiseen – ja tokihan kaikki nyt muistavat, että Pähkinäsaaren rauha solmittiin Ruotsin ja Novgorodin välillä vuonna 1323.

Marxistiselle tutkimusryhmälle kokeilun lopputulos oli hienoinen pettymys. Lopputulos oli lähes vastakkainen suhteessa toiveikkaaseen hypoteesiin. Pirkkalan monisteilla sivistetyt lapsukaiset suhtautuivat Neuvostoliittoon kokeilun jälkeen kielteisemmin kuin ennen sitä.

Pirkkalan monisteiden julkitulon ajankohta oli lähes pahin mahdollinen. Suomi oli juuri valmistautumassa kauan valmistellun ETY-kokouksen järjestämiseen. Maa oli täynnä ulkomaalaisia reporttereita. Länsimaisille tiedotusvälineille kokeilu näyttäytyi pahimman luokan todisteena Suomen suomettumisesta.