Kuusitoista vuotta sitten Pontus J. Backin, 49, elämä muuttui, kun hän tuli uskoon. Sitä ennen elämää hallitsivat viina ja huumeet. Päihteet olivat ajaneet miehen täysin kuilun reunalle, viittä vaille kuolemaan. Hän tutustui alkoholiin jo 12-vuotiaana.
Jätettyään päihteet Pontus on kiertänyt rokkipastorina kertomassa muille entisestä rankasta elämästään. Hän on tehnyt sitä niin USA:ssa, Afrikassa kuin Euroopassa. Viime ajat Pontus on kiertänyt Suomen ja Ruotsin Lappia koronarajoitusten puitteissa.
Ennen vanhaan Pontus saattoi juoda jopa kolme pulloa vodkaa päivässä! Suonensisäisiin huumeisiin hän ei koskaan kuitenkaan koskenut. 34-vuotiaana karkelot olivat päättyä. Vuonna 2006, Pontuksen tultua Euroopan kiertueelta kotiin, koko keho oli muuttunut keltaiseksi silmänvalkuaisia myöten. Turvonneessa kropassa oli hälytystila päällä. Hän vapisi ja oksensi verta. Syömisestä ja virtsaamisesta ei tullut enää mitään.
– Diilerit toivat minulle viinaa velaksi kotiin, jonne olin jumittautunut täysin omaan kuplaani.
Mies otti yhteyttä uskovaiseen kaveriinsa ja he menivät kirkkoon. Pontus uskoi, että hänet ajetaan sieltä ulos. Mutta tapahtuikin jotain odottamatonta. Kirkossa olleet muutamat tuntemattomat ihmiset rukoilivat Pontuksen puolesta. Mies istui kirkonpenkillä ja itki kuin pieni vauva. Häntä ei tuomittu. Oliko hänellä sittenkin toivoa, mahdollisuus parantua?
– Sen jälkeen päätin, että menen sairaalaan. Halusin muuttaa elämäni, jos se vain oli enää mahdollista, Pontus muistelee.
– Tuossa vaiheessa luulin jo loppuni koittaneen. Vaimollekin lääkärit sanoivat, etten tule selviämään hengissä. Sisäelimet olivat sanomassa yksi toisensa jälkeen itseään irti. Maksa oli täysin vaurioitunut ja kirroosissa, munuaiset olivat lakanneet toimimasta, perna laajentunut ja haima tulehtunut. Jos yksi sairas elin sanoisi sopimuksensa irti, seuraisivat toiset ketjureaktiona perässä. Kaikki oli hiuskarvan varassa. Onneksi sydän oli vahvaa tekoa.
Lue Susanne Strömbergin juttu lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti