Otsikon perusteella voisi kysyä, että nytkö se Soini on seonnut lopullisesti. Ei aivan. Olemme jääneet henkiin taloyhtiömme putkiremontista. Se on elämysmatka, jonka jokaisen ihmisen pitää kokea kerran elämässä. Kasvattaa karvaa rintaan ja tekee hyvää sietokyvylle.
Putkiremontti on ajan oloon välttämätön toimenpide. Se kannattaa toteuttaa siinä vaiheessa, kun taloyhtiöön saa vielä lainaa kohtuulliseen hintaan ja vakuutukset ovat ja pysyvät voimassa. Päätöksestä toteuttamiseen on matka, joka jää mieleen. Loppuelämäksi.
Yhtenä aamuna heräsin karvalakki päässä. Unenpöpperössä ajattelin, että enhän minä nyt borsa päässä maate mennyt. Tokenenin ja havaitsin, että koiramme Bruno, seitsenkiloinen king charlesin spanieli, on linnoittautunut pääni päälle poran ääniä pakoon. Ja totisesti talo tärisi kuin rotat sillan alla, kun vanhoja laattoja irrotettiin saunan ja pesuhuoneen seinistä ja lattioista. Pora pora sai Brunon suunniltaan ja kyllä se minunkin korvakäytäviä koetteli.
Kotimme sijaitsee 1970- luvulla rakennetussa rivarinpätkässä. Kohtalotovereita asuu runsaassa kolmessakymmenessä samanlaisessa huoneistossa. Mukavia ihmisiä. Tolkun porukkaa olivat myös työmiehet. Tuskin se heillekään pelkkä ilo oli hypätä eri huusholleissa monenkarvaisissa tilanteissa. Herätyskelloa ei tarvinnut puoleen vuoteen kukaan. Jytinä alkoi seitsemän jälkeen. Kuka silloin enää muutenkaan nukkuu?
Olen törmännyt katoavaan luonnonvaraan; ihmiseen, jolla ei hermot mene, eikä pinna pala. Häntä kutsutaan urakasta vastaavaksi mestariksi. Ministerilihani stressipitoisuus kalpenee heidän rinnallaan. Aikamoinen Santeri tämä valkokypäräinen mies. Ei ollut Pekkaa pahempi.
Pora poran poraamisen jäljiltä, minä ja vaimoni, miksei joku naapurikin, ansaitse loman Ranskan Polynesiassa sijaitsevalla taivaallisen kauniilla Bora-Boran saarella. Siellä voisi auringon lämmössä, leppeitten tuulten ympäröimänä siemailla kabana-colaa korituolissa. Sukeltaa puhtaaseen mereen ja nauttia pientä palasta hymy huulilla.
Mikä siinä; kymppitonnilla sinne pääsee tai ainakin kahdella kympillä. Putkirempaan meni paljon enemmän. Voihan tässä käydä niinkin, että kuljen unissani Bora-Boran rannoilla, armastelusta huumaantuneena, kunnes lyön pääni yöpöydän kulmaan ja ajattelen, että ehkä se karvahattu ei sittenkään ollut niin huono juttu.
Kommentit
Oma kommentti