Pikkurikokset, kouluammuskelusta täpärästi selviytyminen, uskoontulo ja masennus. Ihan heti ei tulisi mieleen, että näistä aineksista muovautuisi suosittu stand up -koomikko.
Hymyn painetusta lehdestä voi lukea Sampsa Simpasen haastattelun ja elämäntarinan. Asialla on ollut tunnettu toimittaja-kuvaajamme, luottotoimittajaksikin kutsuttu Kai Merilä.
Moni muistaa vielä Raumalla vuonna 1989 tapahtuneen kouluammuskelun. Niin Sampsakin. Hän oli 14-vuotias.
Kello oli hieman vaille kahdeksan ja oppilaat kuuntelivat puolinukuksissaan keskusradion kautta soljuvaa aamunavausta.
Simpanen istui eturivissä toisen samanikäisen pojan kanssa vierekkäin. Vierustoverukset olivat myös hyviä ystävyksiä.
– Yhtäkkiä kaverini kumartui koulureppunsa puoleen ja kaivoi sieltä pistoolin. Hän kääntyi taaksepäin ja osoitti aseella erästä oppilasta. Painaessaan liipaisinta ase ei lauennut. Kaveri kaivoi repustaan toisen aseen ja tähtäsi uudelleen samaa oppilasta. Ase laukesi. Luoti osui keskelle otsaa ja takaraivosta lensi nyrkin kokoinen pala pois ja hirmuisesti verta, Sampsa Simpanen muistelee.
Sitten ampuja käveli luokan takaosaan ja ampui samalla tavalla toisen pojan. Luokassa vallitsi paniikin ja sokkitilan myrsky.
– Ampuja laukaisi vielä aseensa erästä luokasta pakenijaa kohti, mutta uhriksi valittu kompastui ja hänen onnekseen luoti suhahti ohi, Simpanen kertaa tapahtumasarjaa, jota hän kuvailee sanoin ”helvetti oli irti”.
Tapaus oli suomalaisessa mittakaavassa ennenkuulumaton ja järkytti koko maata. Aiemmin 1980-luvulla oli sattunut vain yksi kouluampuminen, jossa nuori oppilas oli ampunut Turussa kiistakumppaninsa. Rauman tapauksessa kuolonuhreja oli tullut kaksi. Vain kompastuminen esti kolmannen oppilaan kuoleman. Ammuskelijan motiivina oli kosto kiusaajilleen.
Sampsa Simpanen sanoo suoraan olleensa teini-ikäisenä hankala nuori. Elämään kuuluivat pikkurötökset ja kaikenmoinen ”hölmöily”. Käännekohtana hän pitää sitä, kun eräs ystävä pyysi häntä mukaan seurakunnan tilaisuuteen. Nyt hän on pappi. Mutta myös stand-up-koomikko.
Lue mielenkiintoinen juttu lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti