Senja on kertonut tarinansa hyvinvointisivuston jutussa.
Senja on näyttävä, huumorintajuinen nainen, ja erittäin yksinäinen. Kuinka tämä on mahdollista? Häntä ei ulospäin uskoisi yksinäiseksi.
-Koen olevani aika yksinäinen. Minulla on muutamia työn puolesta tulleita kavereita, joiden kanssa soitellaan, eri ikäisiä henkilöitä, ja eri sukupuoltakin. Mutta sellaisia naispuolisia ystäviä, joiden kanssa viettäisin aikaa kuulumisia soitellen tai vaikka kyläillen, heitä ei ole kuin nämä kaksi, ja nekin siis elämästäni nyt varsin sivussa, Senja kertoo.
-Nämä kaksi ovat aivan eri elämäntilanteissa kuin minä. Olen lapseton, ja heillä taas on lapsia. Olen vähän ehkä jäänyt roikkumaan näihin ystäviin, vaikka emme enää juurikaan ole tekemisissä kuin kausittain. Tämä tekee minusta hivenen surullisen. Ymmärrän, että elämä on ajanut meitä erilleen, ja minun pitäisi ehkä yrittää löytää uusia ystävyyksiä. Mutta ei se todellakaan ole helppoa enää näin aikuisiällä. Semminkin kun työnikin vie aikaa paljon, ja on haastavaa.
Senja on ajautunut hieman epätoivoiseltakin tuntuneisiin tekoihin ystävyyksien ylläpitämiseksi. Lue Senjan haastattelu täältä.
(Tässä jutussamme on kuvituskuva)
Kommentit
Oma kommentti