Seppo Kansa ehti viedä laulajalegenda tapani kansan sairaalasta kotiin, mutta heti seuraavana aamuna tuli suru-uutinen. ”Se oli karmea jysäys”, pikkuveli huokaa kotisohvallaan.
Olohuoneessa paraatipaikalla komeilee laulajalegenda Tapani Kansan kuva kehyksissä. Seppo Kansa, 69, nappaa Kotkan kotinsa seinältä kuvan käteensä. Kaapin kätköistä hän kaivaa esiin viime vuonna 76-vuotiaana edesmenneen isoveljensä vanhoja vinyylilevyjä.
”Näitä on kertynyt valtava nippu. Osaa on yritetty ostaakin, mutta en ole myynyt”, Seppo linjaa.
Seppo vaalii keväällä veljensä muistoa Muistoissamme Tapani Kansa -muistokonserteissa, joissa hän nousee lavalle yhtenä solistina. Konserteissa Tapanin hittejä tulkitsevat myös Teemu Roivainen, Tomi Metsäketo, Lauri Mikkola ja Mikael Saari.
”On kunnia-asia päästä laulamaan veljen muistokiertueella”, Seppo herkistyy.
Läheiset välit
Veljesten välit säilyivät läheisinä loppuun saakka. Seppo oli viimeinen sukulainen, joka tapasi iskelmälegendan ennen kuolemaa. Hän muistaa kuin eilisen viimeisen vierailunsa isoveljensä luona, kun oli kyydinnyt laulajan Kymenlaakson sairaalasta kotiin sappirakon poistoleikkauksen jälkeen.
”Kysyin lähtiessäni, että pärjäätkö. Tapani sanoi, ettei tässä mitään. Vatsa oli tietenkin kipeä leikkauksen jälkeen, mutta hän sanoi alkavansa tekemään iltapalaa.”
Seuraavana aamuna Seppo oli ehtinyt lähteä jo metsänraivaushommiin, kun hän sai pysäyttävän puhelinsoiton laulajan ex-puolisolta Nina af Enehjelmiltä.
”Nina oli puhelimessa ihan hysteerinen, eikä hänestä saanut alkuun mitään selvää.”
Lopulta Nina sai sanottua Tapanin kuolleen.
”Se oli karmea jysäys. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, mutta meillä kaikilla on kohtalo”, Seppo huokaa.
Tapanin vointi oli romahtanut yöllä, jonka seurauksena hänet oli kiidätetty ambulanssilla sairaalaan. Leikkausarpi oli revennyt, mikä oli päästänyt verta valumaan vatsaonteloon.
”Kävi niin, että joku vaan petti. Jostain verisuonet olivat päässeet vuotamaan maksan kupeesta, eikä siinä ole ollut mitään tehtävissä.” Tapanin viimeisiä elinvuosia varjostivat lukuisat sairaudet. Laulaja kärsi erilaisia infektioista ja kävi läpi kaksi sydänoperaatiota, jotka hän ehti selättää.
”Olisi hän saanut elääkin”, Seppo nieleskelee.
Takaisin lapsuudenmaisemiin
Tapani palasi viimeisinä vuosinaan lapsuudenmaisemiinsa Kotkaan, mikä lähensi veljesten välejä entisestään. He asuivat viimeiset vuodet muutaman kilometrin päässä toisistaan, minkä myötä näkivät toisiaan miltei päivittäin. Kaksikko kävi yhdessä Haminan modernissa uimahallissa, minkä lisäksi Tapani vieraili usein Sepon luona.
”Käytiin pihasaunassa, minkä jälkeen pulahdettiin ulkoaltaaseen. Sen jälkeen nautittiin iltateet. Se oli sellaista leppoisaa oleskelua, jota on jäänyt kaipaamaan.”
Jätti keikkalavat
Tapani oli ennen Kotkaan muuttoa jättänyt keikkalavat vuonna 2019 ja vetäytynyt osittain julkisuudesta, mikä heijastui herkässä taiteilijassa ulospäin.
”Olo oli vapautunut, eikä hän stressannut mistään. Sai elää omaa elämäänsä, josta hän nautti. Yksi hänen intohimoistaan oli sauvakävely, jota hän harrasti päivittäin.”
Keikkailun lopettamiseen Sepolla oli osuutensa. Hän kertoo olleensa remontoimassa Tapanin Espoon Westendin talolla, kun laulaja puntaroi tulevia keikkojaan.
”Kysyin, minkä takia enää lähteä keikoille, jos ei ole poltetta. On hyvä eläke, jolla tulee toimeen. Samalta istumalta Tapsa perui kaikki keikat lukuun ottamatta yhtä syntymäpäiväkeikkaa, jonka hän kävi vielä hoitamassa pianistin kanssa”, Seppo paljastaa.
Keikkailun jatkaminen puolivaloilla ei olisi tullut kuulonkaan.
”Se olisi vaikuttanut laulamisen tasoon, josta Tapsa oli hyvin tarkka viimeiseen saakka. Hän paneutui keikkoihin aina täysillä. Vaati itseltään 110 prosenttia ja pystyi antamaan sen ulos, eikä vähätellyt yleisöä”, Seppo kehaisee.
Tinkimätön asenne työntekoon vauhditti sairastumista kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, joka diagnosoitiin Tapanilla vuonna 1998. Samoihin aikoihin, kun hän työsti tangolevyään.
”Hän paneutui siihen sillä tavalla, että unohti käydä nukkumaan välillä. Se vei maniaan. Kyse oli työtapaturmasta.”
Tapani aloitti laulajauransa 19-vuotiaana, jota siivitti vuonna 1968 ilmestynyt Deliah-kappale. Se räjäytti suosion, jota pikkuveli pääsi todistamaan samana kesänä Luumäellä Risulahden lavalla.
”Se oli järisyttävä kokemus pikkunassikalle. Lavan eteen oli pakkautunut 300–400 henkeä. Oli tanssityttöjä ja kunnon show. Meininki oli kuin Dingon keikoilla.”
Töissä veljellä
Seppo oli 13-vuotias, kun Tapani houkutteli hänet kiertueelleen apukädeksi. Seppo oli samaan aikaan parturikoulussa.
”Olisin saanut parturiharjoittelijana 15 markkaa päivältä. Tapsa lupasi puolet enemmän. Tapsa oli reilu ja rakas veli lapsuudesta saakka. Hän otti aina kaikki huomioon”, Seppo kiittelee.
Sepon mieliin ovat jääneet lapsuuden joulut, kun kuusilapsisen perheen vanhin oli jo kuuluisa iskelmätähti ja muuttanut laulu-uran perässä Helsinkiin.
”Ne joulut olivat juhlaa, kun Tapsa tuli kotiin taksilla joululahjojen kanssa. Niitä oli valtava kasa. Kaikenlaista tavaraa tuli ja kaikille.”
Minkäänlaisia veljesriitoja Tapanilla ja Sepolla ei ollut, jossa auttoi seitsemän vuoden ikäerokin.
”Ehti tulla järki päähän välissä”, Seppo naurahtaa.
Tapanilta Seppo olisi kaivannut enemmän järkeä raha-asioissa. Se on ainoa, mikä veljessä ärsytti.
”Hän oli liian höveli. Maksoi hyvää palkkaa niin soittajille kuin muillekin. Mutta hän halusi tehdä musiikkia, eikä ottaa mammonaa”, Seppo virnistää.
Ensimmäisillä kiertueilla Seppo vastasi valo- ja äänitekniikasta yhdessä Juha-veljen kanssa.
”Olimme sekatyömiehiä. Roudattiin ja hoidettiin kaikkea, missä apua tarvittiin.”
Parturikoulusta valmistuttuaan Seppo kävi kokeilemassa siipiään parturina Helsingissä, mutta hän palasi Tapanin avuksi saatuaan ajokortin.
”Ajoin pitkään Tapsan keikkabussia. Kyseessä oli 25-paikkainen Mersun bussi, jolla kierrettiin pitkin Suomea ristiin ja rastiin.”
Keikkabussin ohella Seppo toimi ajoittain Tapanin hovikuskina, kun vauhdikkaasta kaasujalasta tunnetulla muusikolla oli kortti kuivumassa.
”Tapsa oli piikki poliisien lihassa”, Seppo hymähtää.
Myöhemmin apu toimi toiseen suuntaan, kun Seppo pyöritti kauppaa Kotkassa. Laulajatähti esiintyi kaupan avajaisissa ja muissa tilaisuuksissa.
”Meillä oli periaatteena, että veli veljeään auttaa – jos on tarpeen. Luotimme toisiimme sataprosenttisesti.”
Yksi hulluimpia ammatteja
Laulamisesta ammattina Seppo ei veljensä tavoin innostunut, vaikka hän on teatterin lavoilla ja oopperoissa musikaalisia kykyjään esitellytkin.
”Olen niin läheltä päässyt seuraamaan, millaista artistin homma on Suomessa. Se on yksi hulluimpia ammatteja. Koko ajan pitää olla reissaamassa keikkojen perässä siellä ja täällä. Yövyt hotelleissa. Kaikki muu elämä kärsii.”
Sen koommin Seppo ei ole laulu-uran perään haikaillut.
”Jos hulluus olisi tarttunut, asia olisi ollut eri”, Seppo letkauttaa.
Nuorempana Seppo kävi laulutunneilla. Lisäksi hän kuului kymmenen vuoden ajan tenorilaulukokoonpanoon, josta hän uskoo olevan hyötyä tulevalla muistokiertueella.
”Sen verran olen laulanut, että sävelessä pysyn”, Seppo tuumaa.
Riita hautapaikasta
Tapani Kansan kuolemasta tulee maaliskuun lopulla (25.3.) kuluneeksi vuosi. Viime huhtikuussa Tapanille järjestettiin Helsingissä muistotilaisuus, mutta haudanlepoon laulaja ei ole vielä päässyt. Hautaamista on viivästyttänyt keskeneräinen perinnönjako Tapanin lasten ja ex-vaimon välillä, jota on värittänyt kiista Espoon Westendin talon kaupasta.
”Nina oli hoitanut paikan Helsingin Hietaniemestä jo valmiiksi, mutta perikunta asettui vastaan. Kaikessa näkee mihin tilanteet voivat johtaa, kun perikunta ei pidä vanhempiinsa yhteyttä kymmeneen vuoteen. Tietämättömyyteen”, Seppo huokaa.
Sen tarkemmin Seppo ei halua tilanteesta kertoa, kun asia on vielä keskeneräinen.
”Kaikki selviää oikeudessa, jos sinne saakka mennään.”
Riitajupakka ei ole helpottanut syvää kaipausta, jonka veljen poismeno on jättänyt.
”Havahdun joka iltapäivä odottavani Tapsalta soittoa, että lähdetäänkö uimaan”, Seppo nieleskelee.
Teksti: Juhamatti Nieminen kuvat: Matti Matikainen ja Seppo Kansan kotialbumi
Kommentit
Oma kommentti