Krista Tervo ja Silja Kosonen. Kuva: Juhamatti Nieminen/Otavamedia
Vahvaa moukarikaksikkoa yhdistää kamppailu oman kehonkuvan kanssa. ”Kun ei ole ollut stereotyyppisen naisen näköinen ja kokoinen, sitä on ollut vaikea hyväksyä”, Krista kertoo.
Kovia kilpakumppaneita, mutta ennen kaikkea hyviä ystäviä. Suomalaisen yleisurheilun kirkkaimmat tähdet Krista Tervo ja Silja Kosonen eivät ole antaneet moukariringissä kuplivan kilpailuasetelman vaikuttaa ystävyyteensä, vaan pystyvät iloitsemaan myös toisen onnistumisesta.
”Ei se ole kummaltakaan pois, jos toinen pärjää. Aina yritetään kannustaa toista kilpailuissakin, vaikka toki ensisijaisesti keskittyy omaan suoritukseen. Yhteinen kannustaminen ja hyvä meininki on tärkeää”, Krista kertoo.
”Parhaamme mukaan yritetään kannustaa toisiamme, eikä toisen menestys ole toiselta pois”, Silja jatkaa samoilla linjoilla.
Hyvät välit heijastuvat ulospäin nauruna ja hersyvyytenä, mitä kaksikko keskenään viljelee niin kisoissa kuin yhteishaastatteluissakin.
”Silja on aika sekopää… Siis kaikella hyvällä”, Krista kuvailee.
”Ei tuo ole kehu”, Silja hymähtää.
Krista joutuu täsmentämään sanomisiaan.
”Siljalla riittää virtaa niin paljon, että itsellä tulee hänen seurassaan ekstravanha olo. Hän on energiapommi”, Krista kehaisee.
27-vuotias Krista on 22-vuotiasta Siljaa viisi vuotta vanhempi, mutta se ei kaksikon jutuissa näy.
”Olemme samalla aaltopituudella. Usein huomataan, että ajatellaan samoja asioita”, Krista sanoo.
Moukaritähtien ystävyys tiivistyi Tokion olympialaisissa syksyllä 2021, jolloin he majoittuivat samassa huoneessa olympiakylässä.
”Silloin huomattiin, että meillä on hauskaa keskenään”, Silja kertoo.
Toisen tuki on siivittänyt molempia parempiin heittoihin. Molemmat ovat vuoron perään parantaneet toistensa Suomen ennätyksiä.
”Se puskee eteenpäin, kun on toisen kanssa hyvää kamppailua. Ei tarvitse yksin tehdä”, Silja pohtii.
”Kyllä se ruokkii omaakin suorittamista. Haluaa itsekin laittaa aina paremmaksi”, Krista myöntää.
Kilpailujen lisäksi urheilijat on tekemisissä vapaa-ajalla. Viime kesänä he muun muassa kävivät yhdessä PMMP-yhtyeen Helsingin Olympiastadionin keikalla.
”Krista on räjähtävä persoona. Välittäväinen ja hyvä kaveri”, Silja kiittelee.
Kehut saavat vastakaikua.
”Silja on tsempannut minua ja valanut uskoa silloin, kun itsellä on ollut vaikeaa. On kiva, että on ystävä, joka uskoo aina. Vaikka itse ei uskoisi”, Krista huomauttaa.
Krista Tervo. Kuva: Juhamatti Nieminen/Otavamedia
Periksi ei anneta
Vaikeista hetkistä Kristaa muistuttavat polven yläpuolelle tatuoidut sanat: Periksi ei anneta. Kyseessä on Kristan motto, jonka merkitys kirkastui hänelle viime kesän tekniikkamurheiden myötä.
”En olisi selvinnyt viime vuodesta, jos olisin antanut periksi. Olemme myös isän kanssa puhuneet aiemmin, ettei periksi anneta ennen kuin sydänkäyrä on suora”, Krista paljastaa.
Samalla asenteella Krista hakee menestystä nyt syyskuussa käytävistä Tokion MM-kisoista. Tavoitteekseen kotkalainen on ilmoittanut kisoista mitalin.
”Ensin pitää selvittää tie finaaliin. Siellä on sitten tie auki mihin vain”, Krista uskoo.
Katetta puheille antaa Kristan kesäkuussa heittämä Suomen ennätys 77,14, joka oikeuttaa maailmantilastossa viidenteen sijaan. Takana hengittää Silja, jonka kauden paras noteeraus on 77,07.
”Siljaakin saa pelätä”, Krista naurahtaa.
Viime vuoden Pariisin olympialaisissa pronssi jäi Siljalta 23 sentin ja Kristalta 44 sentin päähän, ja kaksikko oli kisoissa viides ja kuudes.
”Olisihan se hienoa saada mitali MM-kisoista, mutta siellä on kovia muijia vastassa. Kyllä siellä saa kovaa heittää itsekin”, Silja toppuuttelee kisalupauksia.
Monipuolinen lajitausta
Ystävyyden lisäksi moukaritähtiä yhdistää lapsena ja nuorena hankittu monipuolinen lajitausta. Silja harrasti Turun kupeessa Raisiossa yleisurheilun lisäksi ringetteä, hiihtoa, jalkapalloa, uintia, suunnistusta ja diskotanssia, kun Krista purki kilpailuviettiään uinnissa, jalkapallossa sekä kahden isoveljensä siivittämänä painissakin.
”Kotonakin tuli painittua välillä”, Krista naurahtaa.
Yleisurheilun parissa Kristan päälaji oli pitkään kestävyysjuoksu. Vielä ensimmäisissä ikäluokan SM-kisoissaan vuonna 2011 hän kisasi päälajinaan 2 000 metrin juoksussa.
”Olin kisassa alkuun Suomen ennätys -vauhdissa, mutta tulin sitten viimeisenä maaliin. Sen jälkeen päätin, että nyt riittää. Ajattelin, että joku lyhytkestoisempi suoritus on minulle parempi”, Krista muistelee.
Krista oli tuolloin harrastanut moukaria vasta muutaman vuoden. Lajin pariin hän oli ajautunut mukaan puolipakosta ja vahingossa 12-vuotiaana vuonna 2009.
”Yleisurheilun seuracupiin tarvittiin joku heittämään moukaria. Ei ollut ketään muutakaan, joten suostuin.”
Päätöstään Kristan ei ole tarvinnut katua, vaikka hän on joutunutkin lajivaihdon jälkeen painimaan oman kehonkuvansa kanssa.
”Olihan se iso muutos. Olin aina ollut koulussakin luokan lyhyin ja pienin. En ole ollut stereotyyppisen naisen kokoinen ja näköinen. Siitä on tullut paljon arvostelua ja haukkumista”, Krista kertoo.
Krista kertoo ikävien kommenttien johtaneen itsetunto-ongelmiin.
”Sitä (omaa erilaisuutta) on ollut aiemmin vaikeaa hyväksyä, mutta vuosien varrella olen oppinut rakastamaan sitä, millainen olen”, 165-senttinen Krista sanoo.
Silja Kosonen. Kuva: Juhamatti Nieminen/Otavamedia
”Pitää olla vahva”
Itsevarmuudesta kertovat Kristan sosiaalisessa mediassa julkaisemat bikinikuvat, jotka ovat tosin poikineet arvostelujakin. Niistä Krista ei enää välitä.
”Tykkään olla vahva. Moukarissa pitää olla vahva. Se on ihan sama miltä näyttää, olemme kaikki yhtä upeita tyyppejä. Ihan jokainen”, Krista tähdentää.
Kristan tavoin Siljakin on joutunut käymään läpi kamppailuja kehonkuvansa kanssa.
”En ole lähelläkään standardikokoista, vaan olen aina ollut isompi. Urheilun kautta olen oppinut hyväksymään itseni. Lajissa koko on etu. On vain hyvä, että on lihasta”, Silja näkee.
Moukarissa Krista nauttii lajin vaativuudesta. Lajissa pyörähdetään vauhdilla, ja siihen tarvitaan voimaa, mutta myös oikeanlaista tekniikkaa, jotta kuula saa riittävästi vauhtia ilmalentoon.
”Onhan tämä aika haastavaa, mutta toisaalta ikinä ei ole ainakaan tylsää. Lajissa pääsee harjoittelemaan monipuolisesti, mikä on kiehtovaa.”
Silja tarttui moukariin ensi kertaa Kristaa aiemmin, jo 8-vuotiaana. Hän harrasti pitkään rinnalla jalkapalloa ja kiekonheittoa, kunnes päätti 15-vuotiaana panostaa moukariin enemmän.
”Moukari alkoi lentää paremmin. Se kannusti jatkamaan”, Silja pohtii.
Siljaan vetoaa moukarissa sen haastavuus.
”Ja onhan se hienoa katsoa, kun moukari lentää kauas. Kun sen itse sinne heittää.”
Urheilun vastapainona Raision moukaritykki tunnetaan kovana Harry Potter -fanina. Silja on kerännyt brittiläisen kirjailijan J.K. Rowlingin fantasiakirjasarjaan liittyviä oheistuotteita, kuten taikasauvoja, minkä lisäksi hän on vieraillut pariin otteeseen Lontoossa Warner Brosin Harry Potter -studiolla.
”Se on hieno paikka! Olen lukenut kaikki kirjat ja katsonut kaikki elokuvat. Suosikkini elokuvista on Harry Potter ja Puoliverinen prinssi. Se on hyvin tehty. Kiva ja synkkä elokuva”, Silja viitoittaa.
Harry Potterin lisäksi Siljan sydäntä lähellä ovat muumit, jotka näkyvät naisen kropassa tatuointeina. Tuoreimpana käsivartta koristaa Nuuskamuikkunen.
”Ei tatskoihin liity mitään sen ihmeellisempää. Ne ovat vain kivoja kuvia.”
Silja Kosonen ja Krista Tervo. Kuva: Tero Turunen / SUL
Lukemista ja leipomista
Viime aikoina Harry Potter -fanituskin on jäänyt vähemmälle.
”Lukemiseen on tällä hetkellä isoin kiinnostus… Tykkään lukea fantasiaa ja fiktiota. En niinkään mitään tietokirjoja.”
Lukemisen lisäksi Silja rauhoittuu aina tilaisuuden tullen pianonsoiton äärellä.
Kristan sormet taas syyhyävät vapaa-ajalla leipomisen pariin.
”Se on minulle sellaista aivot narikkaa -hommaa. Kivaa hömppää. En itse niin paljon edes tykkää makeista leivonnaisista tai mistään. Enemmän kaikesta suolaisesta, mutta niitä on kiva tehdä muille”, Krista myhäilee.
Missään television kokki- ja leivontaohjelmissa Kristaa ei tulla näkemään.
”Olisihan se ihan hauskaa, mutta en minä siellä pärjäisi.”
Bravuurikseen kotileipuri ilmoittaa mangosuklaa-juustokakun.
”Se on helppo tehdä, kun laittaa vaan kaiken sekaan. Ei vaadi niin paljon aivotoimintaa, mikä on minulle hyvä”, Krista virnistää.
Kesällä Krista leipoi poikaystävälleen synttärilahjaksi kinuskikermakakun.
”Oli vain niin lämmintä, että kaikki kermat sulivat päältä.”
Hääkellot soivat?
Krista on ollut puolisonsa kansa yhdessä jo pitkään. Pari vaihtoi kihloja joulukuussa 2021, mutta naimisiin saakka he eivät ole vielä ehtineet.
”Olemme kyllä häistä puhuneet. Toivottavasti ne olisivat lähitulevaisuudessa. Olisi jo korkea aika, mutta enemmän se on johtunut minusta viime aikoina. Olen ollut hidas, eikä ole löydetty sopivaa ajankohtaa. Muutenkin olen huono organisoimaan oikein mitään”, Krista naurahtaa.
Urheilun lisäksi Kristan ovat pitäneet kiireisenä fysioterapeutin opinnot. Silja puolestaan opiskelee Turun yliopistossa saksan kieltä. Myös ruotsi, englanti ja ranska sujuvat.
”Olen aina tykännyt kielistä. Ne ovat tuntuneet siisteiltä. Unelma-ammattini on lukion kieltenopettaja, mutta saa nähdä. Urheilussakin riittää edelleen tavoiteltavaa. Rajat eivät ole vielä tulleet vastaan”, Silja sanoo.
Opiskelu auttaa Siljaa irrottautumaan urheilusta.
”Se on hyvä, että on jotain muuta moukarinheiton ohella. Tulisin hulluksi, jos elämä olisi vain urheilua, joka voi myös loppua milloin vaan, jos tulee paha loukkaantuminen.”
Perhehaaveitakin Siljalla on. Hän viihtyy sinkkuna, eikä kiirehdi parisuhteen löytämisessä.
”En hakemalla hae mitään”, Silja kuittaa.
Kommentit
Oma kommentti