Äkkiä siihen tottuu. Herra ministeri, voi se olla rouvakin. Kun on päässyt/ joutunut kansakunnan kaapin päälle, siitä seuraa monenlaista. Myös muodollista kielenkäyttöä. Ministeriyden paras päivä on nimityspäivä, minulla se oli 29.5.2015. Arki saapui jo samana iltana. Olin perheeni kanssa Lehtovaarassa syömässä, kun diplomaattiavustajani soitti, että Venäjä oli perunut EU- parlamentaarikko Heidi Hautalan viisumin ja tähän piti ottaa kantaa kesken ruokailun. Otin sen jälkeen, kun oli syöty.
Suomessa aika ajoin ministerit vaihtuvat kesken kauden, joko omasta tahdostaan tai pakotettuna eroamaan. Uupuminen on yksi syy, usein syynä on epäonnistuminen tai joku skandaali. Arvet ovat elinikäiset ja kohtelu mediassa ja kansan parissa ankaraa.
Jos työ olisi helppoa, herrat tekisivät sen itse. Tätä kuulin lapsuudessa paljon. Nyt kun olen kerännyt sekä kiloja että elämänkokemusta tiedän, että tokaisu pitää sekä paikkansa että yksinkertaistaa. Kun minusta tuli ulko- ja Eurooppaministeri tiesin, ettei homma ole helppo. Se oli vielä raskaampi kuin luulin.
Kymmenen vuotta sitten olin 53- vuotias, siis elämäni kunnossa. Aamut alkoivat sillä, että auto haki kotoa n 7.15 ja palautti kotiin iltauutisten aikaan. Tämä oli normaali arki kotimaassa. Ulkomaan reissut olivat asia erikseen. Niitä kertyi 364 päivää neljässä vuodessa. Olin tuolloin myös puolueen puheenjohtaja, varapääministeri ja ministeriryhmän vetäjä. Ei minusta ollut paljon aviomiehenä ja isänä iloa. Anteeksipyyntö on paikallaan.
Silti, en montaa päivää vaihtaisi pois. Tapasin suurin piirtein kaikki maailman johtajat, jotka vieläkin tunkevat olohuoneisiimme uutisissa. Kun englanniksi keskustelee Sergei Lavrovin, Benjamin Netanjahun ja Recep Tayyip Erdoganin kanssa, tietää olleensa kunnon töissä. Piti osata asiat. Puolustaa Suomen etuja.
Olen sitä mieltä, että ministereitä saa ja pitää arvostella, kun aihetta on. Demokratia merkitsee myös sitä, että valta voi vaihtua. Herrapaikat eivät ole ikuisia. Joille on paljon annettu, niiltä paljon vaaditaan. Totta pitää puhua. Se on suurin voima sekä ministerille että medialle. Mitä tapahtuisi, jos Petteri Orpo soittaisi minulle tänään ja sanoisi, että ministeri Elina Valtonen nimitetään Maailmanpankkiin johtajaksi ja hän kysyi minua ammattiministeriksi vuoden pätkälle?
Lähettäkää auto klo 7.15 aamulla. Kun krokotiili on kerran purrut, jäljet ovat ikuiset.
Kommentit
Oma kommentti