Aku Louhimies, Backmann & Hoderoff
Suomalaiset eturivin ohjaajat Aku Louhimies, Tiina Lymi, Juho Kuosmanen, Klaus Härö, Zaida Bergroth, Teemu Nikki, Dome Karukoski, Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo sekä Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO vetoaa hallitukseen, että se peruisi budjettiriihessä kaavaillut 7,8 miljoonan leikkaukset. Nyt suunnitellut leikkaukset eivät tuo säästöjä, sillä tutkitusti jokainen elokuvaan sijoitettu tukieuro palautuu veronmaksajille parhammillaan kaksinkertaisena. Leikkaukset veisivät kolmasosan alan rahoituksesta: seurauksena olisi suomalaisen, hyvin työllistävän elokuva-alan alasajo ja kotimaisten elokuvien määrän romahdus jopa puoleen. Samalla murennetaan elokuva-alan kansainvälinen yhteistyö ja rahoitus.
Tuntemattoman sotilaan sekä tekeillä olevan Lapin sota -elokuvan ohjaaja Aku Louhimies toteaa: ”Suomalaisia tarinoita eivät kerro muut kuin me. Itsenäinen kulttuurimme on arvo. Arvo, jota kannattaa puolustaa. Viimeiseen asti.”
Dome Karukoski. Kuva: Kari Hautala/Otavamedia
Lähes puoli miljoonaa katsojaa keränneen Myrskyluodon Maijan ohjaaja Tiina Lymi muistuttaa, että kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa, mutta ”jatkossa Maijan kaltaisten elokuvien tekeminen on lähes mahdotonta”. Lymi kertoo: ”Jos leikkaukset toteutuvat ehdotetusti, seuraukset ovat alalle kohtalokkaat: lisää työttömiä kortistoon, konkursseja niin tuotantoyhtiössä kuin elokuvateattereissa. Kenen mielestä on parempi, että suomalaiset istuvat omilla sohvillaan katsomassa amerikkalaisia sarjoja sen sijaan, että he menisivät paikalliseen teatteriin katsomaan kotimaisen elokuvan?”
Cannesissa palkittu elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen (mm. Hytti nro 6) toteaa: ”Tuntuu täysin uskomattomalta sekä talouden että kotimaisen kulttuurin puolesta, että tuottoisa teollisuudenala ajetaan tieten tahtoen alas. Varsinkin kun alan kehitys on ollut todella hyvää ja yhä useammat elokuvantekijät ovat saaneet kansainvälistä huomiota.”
Golden Globe -ehdokkaana ollut ohjaaja Klaus Härö (mm. Ei koskaan yksin, Miekkailija) muistuttaa, että suomalaisen elokuvan menestys kotimaassa ja ulkomailla on vuosikymmenten työn tulos. ”Peruskivi jokaiselle kansainvälisesti rahoitettavalle elokuvalle on kuitenkin suomalaisen elokuvasäätiön tuki. Ilman sitä ei ole mahdollista lähestyä ulkomaisia rahoitustahoja, jolloin kotimainen kansainvälisesti rahoitettava elokuva jää rahoittamatta, tekemättä ja tietenkin yleisöltä näkemättä.”
Tove-menestyselokuvan ohjaaja Zaida Bergroth toteaa: ”Hallitus ei pelkästään tuhoa suomalaista kulttuuria ja vie meiltä omia tarinoitamme, vaan myös tekee hutiloitua talouspolitiikkaa ja menettää tuloja.”
Tämän vuoden katsotuimman elokuvan 100 litraa sahtia -ohjaaja Teemu Nikki muistuttaa kotimaisten elokuvien merkityksestä maakuntien elokuvateattereille ja -tarjonnalle: ”Jos leikkaukset toteutuvat, elokuvien määrä romahtaa ja maakuntien elokuvateattereiden on vaikeampi pysyä pystyssä.”
Menestyselokuvien (mm. Napapiirin sankarit, Mielensäpahoittaja) ohjaaja Dome Karukoski muistuttaa, että tukieurot maksavat itsensä takaisin: ”Elokuva ei ole vain kuluerä, vaan sillä on arvoa sekä talouden että kulttuuri-identiteetin kannalta. Samalla olemme kertoneet suomalaisia tarinoita suomalaisille. Sitä asiaa ei voi edes mitata rahassa: se on välttämätöntä meidän kielemme ja tämän upean kansan identiteetin takia.”
Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki (mm. Kuolleet lehdet) toteaa: ”Kysymykseksi jää mitä me teemme itsenäisellä Suomen valtiolla, jos sillä ei ole henkistä toimintaa, sosiaaliturvaa eikä kulttuuria?”
Taiteen akateemikko, dokumentti- ja fiktioelokuvien ohjaaja Pirjo Honkasalo muistuttaa, että Suomen elokuvasäätiö syntyi ymmärryksestä, ”ettei pienellä kieli- ja markkina-alueella voi olla monimuotoista elokuvataidetta ilman julkista tukea. Nyt julkinen valta aikoo näivettää oman luomuksensa. Uuden luomisen rohkeus, tahto ja ilo on muuttunut kulttuurivihamielisyydeksi. Kulttuurialojen leikkaukset ovat jo tätä ennen olleet historiallisen suuria.”
Kommentit
Oma kommentti