Teksti ja kuvat: KAI MERILÄ
Lempäälässä sijaitsevaa Raimo Flinkin mökkitonttia on lähes mahdotonta ohittaa pysähtymättä ja hieraisematta silmiään. Pienehkön punaisen mökkituvan vieressä nimittäin seistä jököttää yli kymmenen metrin korkeuteen kurottava brontosaurus, jonka Raimo on rakentanut tiedossa olevia mittasuhteita mukaillen.
Tarkempi silmäily mökkitontille tuo lisää yllätyksiä, sillä sieltä löytyy myös muita esihistoriallisen ajan eläinkopioita. Alapihalla ”lentelee” iso lentolisko ja sen vierellä märehtii suurimman tiedossa olevan sarvikuonon tarkka kopio, yli viisimetriä pitkä eläinfiguuri.
Massiivisen brontosauruksen takaa löytyy viimeisin, vielä keskeneräinen rakennuskohde. Tyrannosaurus rex on vielä ilman päätä, mutta muuten se alkaa olla ulkovuorausta vaille valmis.
Mikäs ihmeen mies onkaan tämä tervaskantomainen eläkeläinen, joka rakentaa mökkitontilleen omaa dinosauruspuistoa?
”Jotkut sanovat minua kylähulluksi. Sehän on mitä arvokkain titteli, ainakin minulle. Itse miellän olevani ehkäpä eniten keksijä”, Raimo tokaisee leppoisaan tyyliinsä.
Rankka taistelu
Kylähullun ja keksijän tittelit omaavan Raimon kolmas tärkeä luonteenpiirre on äärimmäinen sisukkuus. Ilman sitä mies tuskin olisi tänä päivänä hengissä. Raimo kävi aikoinaan eläkeelle siirryttyään rankan elämänjakson läpi sairastaen ja selättäen kurkkusyövän ja paksusuolensyövän.
Myöhemmin paljastui yllättäen, että rivitalo, jossa Raimo asusti, oli rakennettu teollisuusjätteitä sisältävän kaatopaikan päälle.
”Kenellekään asukkaista ei kerrottu ostovaiheessa, että kaupungin vuokratontilla sijaitsi aikoinaan teollisten myrkkyjätteiden kaatopaikka. Taloyhtiössämme kuudessa eri perheessä esiintyi syöpää ja neljä henkilöä siihen menehtyikin.”
Vuonna 2016 Tampereen kaupunki päätti lunastaa rivitaloasunnot, jonka jälkeen ne purettiin. Se tuli maksamaan kaupungille kaikkiaan rapiat seitsemän miljoonaa.
Syövistä selviydyttyään leipätyönsä LVI-alalla tehnyt Raimo alkoi pohtia jätevedenpuhdistusmekanismeja, jotka olivat hänen mielestään liian monimutkaisia.
”Mietin asioiden yksinkertaistamista ja sitä, että mekanismin toimimiseen ei tarvittaisi aina ulkopuolista voimanlähdettä”, Raimo kertoilee.
Lopulta vuosien kokeilujen jälkeen hän keksi järjestelmän, joka toimii luonnonvaraisesti ilman sähköä.
”Kun esittelin keksintöäni ensi kertaa eräälle kansalliselle alalla toimivalle yhtiölle, minulle naurettiin, että eihän noin yksinkertainen systeemi voi millään toimia. Siinä sitten leuat loksahtivat, kun se toimikin ihan täydellisesti. Myin keksintöni heille ja se on käytössä tänäkin päivänä tuhansissa paikoissa.”
Mammutti leikkimökkinä
Hieman myöhemmin Raimo kiinnostui rakennusmateriaaleista.
”Kun tekee betonista jotain, kehikko pitää ensi raudoittaa. Betoni ei taivu yhtään, vaan paineen alla se lohkeaa ja katkeaa. Aloin fundeerata rakennusmateriaalia, joka kestää ja on samalla taipuisa.”
Taas pitkällisten kokeilujen jälkeen Raimo kehitti rakennusaineen, jossa yhdistyvät tekstiilikuidut ja betoni. Syntyi niksibetoni, jolle Raimo sai lopulta myös patentin. Sen erityisominaisuutena on, ettei siitä tehtyjä rakenteita tarvitse raudoittaa. Niksibetoniseinään voi myös naulata tavallisilla rautanauloilla. Niksibetoni taipuu, mutta ei lohkea.
”Niinhän siinä taas kävi, että asialle naurettiin alussa. Se on meidän keksijöidemme kohtalo.”
Raimo päätti alkaa käyttää itse niksibetonia. Aluksi hän teki mökkinsä pihalle palmuja ja uima-altaan. Erään kerran television luontodokumentissa puhuttiin esihistoriassa eläneestä mammutista.
”Päätin siltä istumalta alkaa suunnitella sellaista. Rakensin mammutista onton ja se toimi lastenlapsieni leikkimökkinä. Myöhemmin olen istuskellut siellä aamuisin kahvittelemassa.”
Muutama vuosi sitten yhtenä yönä myrsky kaatoi Raimon mökin pihalta suuren kuusen. Sanotaan, että hulluimmat ja parhaimmat ideat syntyvät yhdessä silmänräpäyksessä.
”Mietin, että taidanpa tehdä niksibetonista sen paikalle suurimman maailmassa eläneen otuksen, eli brontosauruksen.”
Ihan yksin Raimo ei olisi pystynyt niin järeään hankkeeseen, mutta onnekseen hänellä on laaja ja avulias ystäväpiiri.
”Ei ole kahta kertaa tarvinnut talkoihin kavereita houkutella, kun olen täällä rakennellut”, hän kiittelee.
Suuri brontosaurus on myös ontto sisältä ja siellä on kesän mittaan järjestetty taidenäyttelyitä ja dinosaurusesitelmiä koululaisryhmille.
”Tein katsos dinosaurukselle tarpeeksi ison persereiän, josta vieraat pääsevät tikkaita pitkin sisään”, Raimo naurahtaa.
Aina viimeinen projekti
Ilmaista ei Raimon rakennusharrastus ole, vaan siihen tarvitaan kekseliäisyyden ja jaksamisen lisäksi myös rahaa. Sitä uppoaa muiden muassa rakennustyökaluihin, muotteihin, telineisiin, maaleihin ja pintamateriaaleihin.
”Ei näitä pelkällä kansaneläkkeellä rakennettaisi, kun elääkin täytyy. Minulla on onneksi nämä keksintöni, eli toisella rahoitan ja toisella rakennan.”
Raimo myöntää, että lähes jokaisen rakennusprojektinsa jälkeen hän on lausahtanut sen olleen aina vihoviimeinen.
”Sitten muistuu mieleen oma nuoruus, jolloin tavattiin sanoa, että ’kuolema korjaa joutilaat’. Ideoita syttyy mieleen ja sitten ryhdyn hommiin. Pieni puuhasteleminen pitää viikatemiehenkin sopivasti loitolla”, Raimo naurahtaa.
Näin kävi myös brontosauruksen taakse jo komeisiin mittoihin nousseen tyrannosaurus rexin, eli T-rexin osalta.
”Siinä oli sellainen tyhjä paikka, joka piti täyttää. T-rex on laskujeni mukaan valmis toukokuussa ja se on sitten viimeinen… jollei sitten tule mitään erikoisen hyvää rakennusideaa mieleen”, Raimo vinkkaa silmäänsä.
Kommentit
Oma kommentti