Viljar Metsalu näki jo 7-vuotiaana, miten eläimiä teurastetaan. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, hän elättää itseään sillä, että ampuu lampaita ja nautoja pulttipyssyllä päähän. Hänelle on tärkeintä, että ihmiset saavat lihaa ruokapöytään.
Viljarin tarinan voit lukea painetusta lehdestämme. Sen on sinne kirjoittanut ja kuvannut Jenna Lehtonen. Jutussa vastataan siihen yksinkertaiseen kysymykseen, miten liha tulee luoksemme.
Vainion teurastamolla Orimattilassa kaikki toiminta on läpinäkyvää. Omistaja ei kiellä kuvaamasta mitään. Ei lattialla lojuvaa sorkkaa, eikä muovilaatikkoon heitettyjä lampaan kiveksiä. Verinen karitsan pää on jäänyt yhden pinon päällimmäiseksi. Linjastolla häärää viisi miestä, joista jokaisella on oma paikkansa.
Silmiin ja korviin kantautuu teollinen maisema, jossa kaikuu enemmän koneiden kuin työmiesten ääni.
Kun nauta kävelee kapeaa käytävää pitkin kohti kuolemaa, se päätyy tainnutuskehtoon. Paikkaan, jossa ei voi peruuttaa eikä kääntyä. Metsalu muistaa, että joskus tainnutus on vaatinut varmistuslaukauksen. Siksi on tärkeää, ettei eläin pääse heilumaan. Pään on oltava oikeassa suunnassa. Tainnutuksen jälkeen nautaa pistetään kaulavaltimon kohdalle, lähelle sydäntä. Eläin kuolee lopullisesti verenlaskuun.
Kerran Metsalu kohtasi 1200-kiloisen sonnin, joka käyttäytyi eri tavoin kuin muut eläimet.
– Se itki, sen silmistä tuli vettä. Se tiesi, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Lihanleikkaajanakin kunnostautunut Metsalu teroittaa puukon ja iskee sen lampaan ruhoon.
– Jos ajattelisin, että nämä ovat kuin ihmisiä, en voisi tehdä tätä työtä. Eläin on ruokaa. Sillä on erilainen elämä kuin meillä, hän toteaa.
Kommentit
Oma kommentti