Sankarikoira Nessa ei antanut periksi, vaan jäi jumittamaan murahdellen sillan kupeeseen. Sillan alla makasi mies jääkylmässä vesilätäkössä. Hän pelastui Nessan valppauden ansiosta. Nyt Nessan emäntä Hanna Vehviläinen ja Nessa esiintyvät Hymyn painetun lehden jutussa.
Harmauden ja sateen keskellä astelee suloinen vehnäterrieri Nessa. Sen karvakuono on värjäytynyt mudasta ruskeaksi, ja käpälätkin ovat saaneet kurakylvyn.
Nessa on tavattoman aktiivinen koira. Niin pitkää lenkkiä ei ole, että se hyytyisi. Iltalenkkimme ovat yleensä aika pitkiä, ja Nessa nauttii niistä, Hanna kertoo.
Iltalenkillä Nessa oli juuri tuona marraskuisena iltana, kun se pelasti miehen hengen. Tapahtuman ansiosta Nessasta tuli Kennelliiton palkitsema sankarikoira vuosimallia 2020.
Oli kylmä ja sumuinen ilma. Pilkkopimeys oli laskeutunut jo tunteja aiemmin. Lammen ympärillä on valaisimia, mutta niiden valo ei läpäissyt illan pimeyttä. Lammen vieressä kuljettaessa pitää ylittää pieni silta. Sen alla on vettä ja mutaa.
– Miesystäväni Juhis oli jo sillalla, kun Nessa jäi yllättäen jumittamaan sillan kupeeseen. Toki se muutenkin jää tutkimaan ja nuuhkimaan paikkoja, mutta nyt se poikkeuksellisesti jopa murahteli ja lopulta jopa haukkui. Vähän ärsyyntyneenä hoputin sitä jatkamaan matkaa, Hanna kertaa illan tapahtumia.
– Ajattelin, että ehkä Nessa haistoi siellä linnun tai jonkun muun eläimen. Jäniksen kenties.
Ei herranjumala! Sehän on ihminen, välähti Hannan mielessä, kun hän lopulta hahmotti epämääräisen hahmon vesilätäkössä. Sitten hän huomasi miehen tölkkiostosten levinneen maahan.
Tavallinen kauppareissu muuttuikin äkkiä pelastustehtäväksi. Lue juttu lehdestä.
Kommentit
Oma kommentti