Tatu Visuri painoi 210 kiloa kaksi ja puoli vuotta sitten. Vuoden kestänyt tuskien taival päättyi huikeaan palkintoon: Elämäntaparemontti toi hänelle uuden elämän ja hyvän olon.
Siihen kuuluvat pitkät, päivittäiset kävelylenkit ja terveellinen ruokavalio. Sydänkin on kuin huippu-urheilijalla.
Nyt mies kertoo tarinansa painetun Hymyn sivuilla toimittaja Reija Kokkolan jutussa.
Tamperelainen Tatu Visuri, 53, säteilee hyvää oloa ja reipasta mieltä. Hän on tapansa mukaan herännyt viideltä aamulla ja lähtenyt Hupi-koiransa kanssa lenkille. Sitä ennen rutiineista tykkäävä mies on pessyt hampaat, juonut huoneenlämpöistä vettä sitruunalla höystettynä ja kulauttanut samalla myös d-vitamiinia ja sinkkiä. Yleensä hän lähtee päivän ensimmäiselle lenkille tyhjällä vatsalla.
– Aamulenkki on minulle todella tärkeä, sillä sen ansiosta saan virtaa ja energiaa koko päiväksi. Teen aamuisin noin tunnin lenkin metsäpolkuja pitkin. Lyhempikin lenkki piristää tehokkaasti. Sen jälkeen on raikas, todella upea olo. Jo lenkin aikana ajatus alkaa luistaa kirkkaammin, Tatu hymyilee.
Lähes puolet painostaan pudottanut raamikas mies nauttii uudesta olomuodostaan joka hetki. On mahtavaa, kun jaksaa kävellä tuntikausia, ja jopa juosta portaita ylös. Tällä hetkellä Tatu kävelee päivittäin 2 -3 tuntia päivässä ja viikonloppuisin jopa 5-6 tuntia.
– Jokainen voi harrastaa kävelyä. Se ei maksa mitään, eivätkä kävelysauvatkaan ole kalliita, Tatu huomauttaa.
Elämäntaparemontin jälkeen unentarve on vähentynyt entisestään, ja jo aamulla on pirteä mieli. Aiemmin olo oli tukkoinen ja tokkurainen. Kurkku oli kipeä öisestä kuorsaamisesta.
– Painon pudottua en enää kuorsaa. Tavoite on nukkua kuusi tuntia yössä hyvää unta.
Mitään poppakonstia miehellä ei ollut. Fiksu syöminen ja laihtuminen liikkumalla olivat ne jutut.
– Ensin eteneminen oli vaivalloisen tuskaista, enkä saanut palkintoa hyvänolon tunteesta jälkeen päin. Päin vastoin, lenkin jälkeen voin huonosti. Joskus jopa oksensin. Tätä kesti vuoden verran. Monta kertaa kävelysauvat saivat kyytiä, kun olin niin raivoissani. Kerran heitin ne roskalavalle, mutta kävin hakemassa myöhemmin ne pois. Ei se helppoa ollut, Tatu myöntää.
Kommentit
Oma kommentti