Timo Pekander, 66, asui lähes kymmenen vuotta lautahökkelissä ja myöhemmin pienessä asuntoautossa. Viime vuonna hän pääsi Sininauhasäätiön asumispalveluyksikköön.
– Suomalaisella sisulla pärjättiin kurjimpina aikoina, kun en halunnut jäädä yhteiskunnan taakaksi, mies kertoo toimittajallemme Kai Merilälle Hymyn painetussa lehdessä.
Hymy tapasi keravalaisen Timo Pekanderin, jonka vuosikausia kestäneellä asunnottomuudella on onnellinen loppu. Pieleen menneen selkäleikkauksen vuoksi köyryasennossa elävä Timo ei enää joudu sinnittelemään lautahökkelissä pienellä saarella, eikä pienessä asuntoautossa huoltoaseman parkkipaikalla. Hän sai katon päänsä päälle Sininauhasäätiön asumispalveluyksiköstä.
– Kaikki tuntuu luksukselta, on vessa, keittiö, televisio ja kaikki. Muistissa on vielä ne 30 asteen pakkaset, kun sinnittelin vanhassa perinnöksi jääneessä lautarötiskössä ilman sähköjä, Timo muistelee.
Miten hänestä sitten tuli asunnoton? Mennään ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.
Vielä pari vuosikymmentä sitten Timolla pyyhki hyvin. Mies oli myyntitöissä ja ahkerana ansaitsi hyvin. Hän auttoi myös yksityisyrittäjä-isäänsä tämän omistamassa verstaassa.
Sitten isä kuoli, tuli oma avioero. Perintöverot kaatuivat päälle. Lopulta kävi ilmi että isä oli jättänyt pitkältä ajalta kaikki verot maksamatta yrityksessään, jossa Timo oli mukana. Timo paiski hulluna töitä, maksoi velat, mutta sitten hajosi selkä – täysin. Alkoholi alkoi maistua.
Lue mitä sitten tapahtui painetusta Hymystä tai näköislehdestä.
Kommentit
Oma kommentti