Musiikki on siitä mukava juttu, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan makuunsa asiassa. Humppa on usein joutunut hienohelmojen kritiikin kohteeksi. Minä päinvastoin pidän humpasta. Siinä on elämäniloa ja sitä ainakin minä olen tarvinnut koko elämäni ajan. Pehmeillä suupielellä on mukavampi jutella. Hymy auttaa kaikkeen ahdistukseen.
Pienenä poikana menimme soutuveneellä Heinoosta Ellivuoreen katsomaan Tarja Ylitaloa. Ai, että oli mukavaa. Nuoret pojanjolpit kiipesivät parin keskikaljan voimalla mäkeä ylös. Tanssiin emme uskaltaneet, mutta muiden hölskytystä oli mukava katsella, erityistä riemua aiheutti muutaman paapan huolella asetellun tukkalaitteen putoaminen olkapäälle. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut.
Mitä maksaa päivä mielenterveyttä? Sille ei ollut mitään hintaa silloin, eikä ole nyt. Hyvältä humppa tuntui silloinkin ja hauskalta vieläkin. Näin jäljestä juhlan. Tanssilavat ovat keränneet ihmisiä maalta ja kaupungeista. Tutustuttanut ihmisiä toisiinsa, mahdollistanut luvan olla lähellä. Nämä ovat isoja asioita pienen ihmisen elämässä. Ei humppaa pidä halveksia.
Suosittelisin näiden ruudun tuijotuksen aikoina elävää musikkia. Se on menoa vastavirtaan. Monet lavat ovat lopettaneet , mutta eivät onneksi kaikki. Voimme äänestää jaloillamme. Meidän pitää antaa itsellemme mahdollisuus yllättyä myönteisesti. Laulajia ja soittajia riittää, kun on yleisöä. Meillä Suomessa on musiikin ammattilaisia moneen lähtöön. Sinullekin.
Olen saanut tehdä haastatteluja television, radioon, podcasteihin ja lehtiin. Suosin monipuolista vierailijakuntaa; myös kotimaisen musiikin tekijöitä. Heillä on tarinoita jakaa ja niitä me haluamme kuulla, elämänmakuisia kokemuksia. Kaikenlaisia. Iloja ja suruja. Niistä elämä koostuu ja jaettu ilo on kaksinkertainen ja kerrottu suru lohduttaa.
Meillä on paljon ammatteja, joissa joutuu kiertämään, ajamaan pitkiä matkoja, yöpymään hotelleissa ja olemaan erossa perheestä. Silloin on hyvä muistaa, että varjopuolista huolimatta, on etuoikeus nähdä Suomea laajemmalti ja tuoda iloa ihmisten elämään.
Olen sen verran monta kertaa avannut hotellihuoneen oven, että tiedän miltä se tuntuu. Minua on lohduttanut kuitenkin se, että työlläni on ollut merkitystä ja monet ihmiset ovat olleet iloisia puheistani ja läsnäolostani. Toivottavasti monet matkatyöntekijät ovat saaneet kokea samaan. Humpan rytkeen tuottaminen on merkityksellistä.
Kun ensi kesänä jossakin päin Suomea Jätkän humppa, Tammerkoski tai Odessa pärähtää käyntiin, annan mennä, niin, että tyrät rytkyy. Elämäniloa, valoa ja kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen. Elämä on elämistä varten.
PS. Uudenvuodenlupaukseni kiroamisen vähentämisestä onnistui viime vuonna kohtalaisesti. Kyllä se väheni. Liian vähän.
Teksti: Timo Soini
Kommentit
Oma kommentti