Ukrainan pakolaisten rankka pakomatka Suomeen: ”Meillä on kova ikävä kotiin”

Sotaa, nälkää ja pommituksia paenneet ukrainalaiset kaipaavat kotiin. Traumoistaan huolimatta he kiittävät sydämensä pohjasta suomalaisia avusta. He ovat saaneet turvapaikan, ruokaa ja rauhallisen unen painajaismaisten kokemusten jälkeen. Kiitos suomalaiset, he toistavat yhä uudelleen Hymyn toimittajan Reija Kokkolan kirjoittamassa jutussa Hymyn painetussa lehdessä (ja näköislehdessä verkossa).

Suurin osa Joutsenon vastaanottokeskukseen tulleista ukrainalaisista viipyy keskuksessa vain lyhyen ajan ennen siirtymistään seuraavaan, pidempiaikaiseen majoituspaikkaan. On luonnollista, että väsyneet matkustajat, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, sukulaisensa ja kotimaansa pohtivat sitä, mihin he lopulta sijoittuvat.

Pelko on kuitenkin asia, joka selvästi näkyy raakaa sotaa paenneiden ukrainalaisten käytöksessä. Moni kieltäytyy vastaamasta Hymyn kysymyksiin tai ainakin haluaa tietää, mitä tarkalleen ottaen kysytään. Kuvaa ei saa ottaa, ja jos se käy, sukunimeä ei haluta lehteen.

”Tervetuloa” toivottavat Vladimir ja Irina suomeksi kutsuessaan Hymyn kynnyksen yli heidän vuokra-asuntoonsa Joutsenon lähiössä. He ovat juuri tulleet bussikyydillä Joutsenosta opistosta, jossa he ovat aloittaneet suomen kielen opinnot. Lapset käyvät koulua lähistöllä, ja elämä alkaa asettua uomiinsa. Erityisen iloisia he ovat siitä, että Ukrainassa painonnostossa menestynyt perheen poika on pystynyt jatkamaan harrastustaan Suomessa.

Herttainen pariskunta hymyilee ja katsoo ystävällisesti silmiin kertoessaan pakomatkastaan Suomeen. Elämä sodan keskellä kävi yksinkertaisesti mahdottomaksi. Venäjän hyökkäyksen jälkeen ei ollut työtä, ei ruokaa, ei rahaa. Hekin lähtivät Harkovan alueelta, mutta eivät halua kertoa tarkemmin mistä.

– On kova ikävä. Sähköt ja puhelinyhteydet ovat poikki, emmekä ole saaneet äitiin yhteyttä. Netistä olemme saaneet sellaista tietoa, että kotimme alueella olisi kuitenkin vielä rauhallista.

Olisiko Irinalla ja Vladimirilla jokin viesti Venäjän presidentille Vladimir Putinille, joka aloitti raakalaismaisen hyökkäyksen Ukrainaan helmikuun 24. päivä? Vladimir jää ensin sanattomaksi. Hän pystyy vain pudistelemaan päätään.

– Toivomme rauhaa ja rakkautta. Mitään asiaa ei ratkaista sodalla, he lopulta toteavat.

Entä Ukrainan presidentille Volodomyr Zelenskylle?

– Samat sanat!

Lue juttu kokonaan lehdestä.