Lappeenrantalainen Pekka kertoo tarinansa Hymyssä. Miehelle kävi katalasti 2000-luvun puolivälissä, kun hän työskenteli tapahtuma- ja markkinayrityksen palveluksessa kiertävissä hommissa. Vaimo lähti hänen pomonsa matkaan.
-Olin melkoisen pennitön ukko siihen aikaan, maankiertäjä ja jokapaikanhöylä. Vaimolle ei riittänyt rakkaus, vaan piti olla pirusti rahaa. No, minulla sitä ei ollut, Pekka avautuu Hymylle.
Vaimo otti avioeron ja avioitui myöhemmin Pekan pomon kanssa. Pekka itse ei kuitenkaan lannistunut, vaikka moni olisi varmaan tarttunut pulloon.
-No, tartuin minäkin, mutta en antanut sen viedä. Erokossut join ja -surut itkin.
Pekka irtisanoutui pomonsa palveluksesta. Pari vuotta myöhemmin hänen onnistui saada pieni perintö ja sitä seurasi vielä toinenkin onnenkantamoinen: tuhansien eurojen lottovoitto.
-Sijoitin kaiken yritystoimintaan. Nyt kierrän entisen pomoni kilpailijana markkinoita ja toreja ja pystyn kilpailemaan niin hinnalla kuin laadulla. Olen pystynyt rakentamaan talon ja alla on vähän käytetty saksalainen, Pekka toteaa vaatimattomasti.
-Entinen pomoni sen sijaan on alkoholisoitunut, eikä taida enää juurikaan panostaa bisneksiinsä. Entinen vaimoni olisi kovasti tulossa takaisin, mutta en varmasti ota, tuumii Pekka, joka on löytänyt elämäänsä uuden sulostuttajan.
Pekan tarinalla on kaksi opetusta.
-Ahneella on paskainen loppu, on se ensimmäinen. Toinen on: älä koskaan luovuta.
Pekka esiintyy jutussa omalla nimellään, mutta ei halua tulla kuvatuksi.
Kommentit
Oma kommentti